FashionHunny: Onnen kyyneleet

Tänään juhlittiin viittä vuotta. Viitä vuotta pienenä poikana ja viittä vuotta äitinä.

Talo oli täynnä vilinää ja huisketta. Pakko myöntää, että esivalmistelut veivät oman energiansa, mutta vaiva oli sen arvoista. Iloa ja riemua loistavat pienet kasvot ja paljon leikkejä ja pelejä omien synttärivieraiden kanssa. Ilmassa on pientä haikeutta. Eikös lapset jaeta ikäluokan mukaan vauvoihin, taaperoihin, leikki-ikäisiin ja kouluikäisiin. Nyt meillä vietetään jo leikki-iän viimeisiä vuosia esikoisen kohdalla ja äiti nieleskelee. Miten paljon noihin vuosiin onkaan mahtunut tapahtumia ihan meidän koko perheen kohdalla. Ja miten kyseenalaistamatta oma lapsi antaa tunnustusta vanhemmilleen ja pitää heitä sankareinaan. Niisk.

Esikoisen kanssa sitä aina miettii, olisiko jotain voinut tehdä paremmin ja onko hän jäänyt jostain paitsi, kun äiti on ensi kertaa astunut vanhemmuuteen juuri hänen kanssaan. Kaippa se on niin, että äitiyden huolesta, huonosta omastatunnosta ja syyllistämisestä ei koskaan pääse eroon. Eikä riittämättömyyden tunne taida jäädä vieraaksi kenellekään äidille, jolla on vähääkään sydän paikallaan. Totta kai meitä on moneen lähtöön ja kaikki toimivat aina tilanteessa parhaan tietonsa ja taitonsa mukaan. Nytkin tätä kirjoittaessa naurattaa, kuinka hyvin voin antaa muille synninpäästöjä, mutta itselle on niin vaikeaa suoda kiitosta vanhempana. Pitäisi muistaa, että riittävän hyväkin on toisille enemmän kuin tarpeeksi. Kukin siis oman jaksamisensa mukaan.

Joka tapauksessa, näistä kuvista ei paljoa iloa puutu. <3

Ja äitinä onneksi saan vielä hetken haistella vauvapöllyä meidän Nekkulin kohdalla.

Varokaa merirosvoja!