Tervetuloa maanantai ja kesä! Viikonloppuna juhlittiin koulunsa päättäneitä ja muisteltiin osittain omaakin, kauan sitten jo taaksejäänyttä kouluaikaa. Jopa pieni haikeus valtasi mielen, kun tajusi, kuinka nopeasti aika kuluu. Vielä vuosi sitten kuljin masu pulleana ja odottelin Nekkulin maailmaantuloa. Nyt pikkuneiti konttailee pitkin poikin, höpöttelee äitä -sanaa ja muutenkin touhuaa omiaan.
No mitä tänä kesänä sitten? Ainakin hirmuisesti hyvää sesongin ruokaa, sekä kodin kanssa puuhastelua. Pakastin odottaa kärsimättömänä uutta mansikkalatinkia, ja tyhjät hillopurkit täytettään. Puutarhahuonekalut pitää huoltaa ja hiukan laittaa pihaakin. Oma perusarkeni ei kesän tultua mainittavasti muutu, koska olen vielä kotona lasten kanssa. Osaan kuitenkin ehkä nauttia kaikesta vieläkin eritavalla, kuin esikoisen ollessa vauva. Allekirjoitan täysin, että toisen lapsen kanssa vauvavuosi menee tuplanopeudella. Olen jo valmiiksi haikeana kaikesta siitä, mikä jää taakse tämän elämänvaiheen ohitettuani. Mitä siis, jos joskus väliin tulee huonosti nukuttu yö tai kengät ovat jollain väärissä jaloissa aamusta lähtien? Aika menee niin vauhdilla, että hyvistä hetkistä kannattaa pitää kiinni ja juhlia arkea aina, kun vain jaksaa.
Kuluneeseen viikonloppuun maalla löytyi juhlaa ainakin sunnuntain auringosta, pitkästä aamiaisesta, suklaakakusta, (jonka resepti on muuten tulossa pikapikaa) sekä vastaleikatun nurmikon tuoksusta. Iloista kesäkuuta siis ja ihania arjen juhlia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit ovat tervetulleita