keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Mikä tekee iloiseksi?

Otsikon kysymykseen vastaus: monikin asia. :-) Tässä kuitenkin muutamia sattumanvaraisessa järjestyksessä: lapset, hyvä ruoka, matkustelu, hyvä käytös, puoliso, kevät, valoisuus, kukat, ystävät, kirjat...niin juuri, lukeminen. Joku aika sitten listailin kirjoja, joita haluan lukea tänä keväänä. Tänään Hesarin loistavat kritiikit uudelle kotimaiselle esikoiselle kirvoitti tutkimaan vielä uudelleen keväällä ilmestyviä kirjoja. Koska nyt kotona ollessa Nekkuli vie jonkin verran aikaa lukemiselta, tarkemmin sanottuna kaiken aja, haluan saada käsiini erityisesti kirjoja, jotka vievät mennessään jo heti ensimmäiseltä sivulta lähtien. Viime keväänä sellaisia olivat Mooses Mentulan Isän kanssa kahden ja Gillian Flynnin Kiltti tyttö. Nyt olen saanut käsiini kaksi uutta käännettyä kaunokirjaa, Delacourtin Katseenvangitsijat ja Delijanin Jakarandapuun lapset. Niille, jotka eivät vielä näitä kirjailijoita tunne, muutama taustatieto. Grégoire Delacourtilta tuli viime vuoden keväällä ensimmäinen suomennettu teos, Onnenkoukkuja ja Sahar Delijani puolestaan debytoi nyt kirjailijana esikoisellaan, joka on jo käännetty 27 kielelle ja myyty 70 maahan.
Aloitin nyt tuon Delacourtin ja se kyllä vie mennessään. Kirjan on luonnehdittu sisältävän kipeänsuloista huumoria ranskalaiseen, kepeän älykkääseen tapaan ja allekirjoitan tuon luonnehdinnan täysin. Kirja alkaa Arthur Dreyfussin avatessa oven, jonka takana seisoo Scarlett Johansson. Kertomuksessa pohditaan nykymaailman pinnallisuutta henkilöhahmojen kautta. Olen nyt sivulla 72, ja pelkään jo, että kohta kirja loppuu. :-)

Jakarandapuun lapset taas kertoo Iranin lähihistoriasta ja perheiden tragedioista vallankumouksen jälkeisessä ajassa. Aika kulkee kirjassa 1983 vuoden Teheranista tähän päivään. Kirjan alussa Neda-tyttö syntyy vankilaan ja viedään äidiltänsä pois sylivauvana. Kolmivuotiaan Omid-pojan vanhemmat puolestaan pidätetään kesken aterioinnin. Kirja on parhaillaan lainassa, ja luen sen heti kun se palautuu, mutta maltan tuskin odottaa. Kevääseen(kin) kuuluu muutama hyvä lukuromaani, joka vie mennessään. On hyvä aloittaa muutama vangitseva tarina pimeän aikaan ja ne luettuaan huomata, että on kevät ja valoisaa. :-)

Kevään pian tullessa aion lukemisen lisäksi tehdä itseni ja läheiseni iloiseksi noilla kaikilla mainitsemillani asioilla. Siihen voisi vielä lisätä yhteisen ajan perheen ja ystävien kanssa. Ja ajan itseni kanssa. Siitä tulen tosi iloiseksi. :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit ovat tervetulleita