Kissa se hiirelle takkia ompeli...

Nyt alkaa projekti nimeltään Takin etsintä, mikään muu paitsi täydellisyys ei kelpaa. Pitkä nimi, mutta joka sana on asiaa. :-) Olen nimittäin tehnyt kuluneena kesänä sen, mitä olen suunnitellut jo kauan. Myin kaikki iänikuiset villakangastakit varastoista pois. Jess! On siis oikea syy ostaa uusi. Olen aina hankkinut villakangastakin, jonka villa on ollut yksinkertaisesti niin hyvää, että takit ovat olleet ikuisia. Uusimisen tarvetta ei siis ole ollut ennen tätä, eikä siis pienintäkään excusea hankkia yhtä pehmoista villakangastakkia lisää naulakkoon roikkumaan. Nyt sellainen syy siis löytyy, koska laitoin myyntiin lähes (heh...muutama aarre oli pakko säilyttää) kaikki. Mietin todella paljon etukäteen, menevätköhän takit kuinka kirpputorilla kaupaksi? Mutta niin vain menivät ja hyvä homma, koska kyseessä on tilaavievät varastoitavat. Halusin ehdottomasti laittaa vanhat takit kiertoon, koska kyseessä oli laatutakkeja vuosien takaa, joiden villa, kuten sanottua, on kestänyt erittäin hyvin.

Villakangastakki on muuten tärkeä kapine naiselle. Se toimii tässä kotiäitijutussakin, mutta on ennenkaikkea korvaamaton työelämässä. Varsinkin Suomessa. Kausi takille on vuodenkierrossa kohtalaisen pitkä, jos vaan osaa valita yksilön, joka ei ole liian kylmä keskitalveen, eikä puolestaan kuuma suojasäälle. Takki on mainio autoilijan kaveri, joka ei rypisty istuessa ja lisäksi se oikein valittuna sopii niin arkeen työvaatteen päälle, kuin iltajuhlaan pitkän puvun kanssa. (Oikeasti...olenko ainoa, jota joskus hymyilyttää vaikkapa itsenäisyysvastaanotolle osallistuvat daamit, jotka ovat kalliin iltapukunsa päälle heittäneet toppatakin?)

Surffailin eilen netissä etsimässä inspiraatiota. Omaan ajatusmaailmaani on nyt iskostunut tuo vaalea kamelin väri. Klassikko tietty, mutta sellaista minulla ei ole vielä koskaan ollut. Kummallista tosiaan, mutta totta. Kirpparille lähti esimerkiksi upea italialaisen Patrizia Pepen tummansininen, pudotetulla vyötäröllä oleva, pitkään palvellut yksilö. Samassa kuormassa meni ihana havunvihreä Samuji, joka muistutti ylisuuren leikkauksensa ansiosta lämpöistä kylpytakkia. <3 Sinne menivät!

Värin lisäksi haluaisin takissa olevan halkion takana, koska se helpottaa autoilua. Lisäksi takissa saisi olla vyö korostamassa naisellista figuuriani :-D Alla muutama herkkupala!

Harmaan väri takissa on myös aivan ihana ja sopisi ehkä vaihtelevaan säähän paremmin, kuin vaalea beige? Mustaa takkia en ole koskaan omistanut, enkä tuskin tule omistamaankaan. Koen mustan värin toisin, kuin monet suomalaiset naiset, hiukan kovana ja joskus tylsänäkin. Monellehan se on turvaväri ja aina varma valinta, mutta tähän naulakkoon se ei ole tulossa.

En tosin valitsisi kovin värikästäkään, koska nyt on etsinnässä klasskko, jonka on määrä kestää aikaa. Rakastan Max Maran takkeja, eikä sellaistakaan ole koskaan naulakossa roikkunut...hmmmph...
Italialaiset kieltämättä osaavat villan käsittelyn ja sen räätälöinnin, oli sitten kyse miesten tai naisten vaatteista. Miesten italialaiset villapuvuthan ovat ihan mielettömiä! Samoin esimerkiksi Max Maran takit!

Toivottavasti karmea sadesää jättää kohta Suomen, ja ilma alkaa kuivua, jotta kaikki kynnelle kykenevät pääsevät takkikaupoille tai huoltamaan jo olemassaolevaa aarrettaan. Jos takkia ei tarvitse tänä syksynä hankkia, niin vaikka sitten huivi piristämään syyslookkia. <3 Iloista päivää ja koittakaa päästä kuivin jaloin....

Kuvat:

net-a-porter.com

it.maxmamara.com

art.com