Edelleen pahoittelut, että blogi on ollut hitaammalla käynnillä viime ajat. Kyse ei ole innostuksen puutteesta, vaan lähinnä sen pidättelemisestä. En ole päässyt liikkeelle muutamaan hetkeen. Näin ollen on valkokuvaaminen jäänyt ja samoin kuvien käsittely. Ei sitä ihan viitsi tekstiä ilman kuvia suoltaa, vaikka sitä tarinaa olisi riittänytkin. :-)
Odotan todella innoissani tulevaa viikonloppua! Mitä sinulla onnsuunnitelmissa? Meillä lauantaina vietetään perheaamua pitkän kaavan mukaan. En tiedä mitä mieltä kukin äiti tai isä on lastensa harrastusten ajoittaisesta rajoittamisesta, mutta itse olen sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä tunnustella, koska lapsi tarvitsee lepoa. Tarvitsemme myös välillä yhteistä aikaa ilman suunniteltua ohjelmaa, vaikka hauskaahan sekin on.
Meillä viisivuotias harrastaa innokkaasti sekä jääkiekkoa, että jalkapalloa. Noh, harjoituksia tulee viikkoon kiitettävä määrä ja ainakaan minä en tuon ikäisenä kyllä harrastanut noin paljoa, jos edes mitään. Katselen pikkukaverin intomielistä loikkimista harrastuksiin, mutta välillä itsestäni tuntuu, että lepo voisi olla parasta. Niinhän sitä aikuisetkin kehittyvät levossa, eikö? Koska kaveri menee harjoituksiin, vaikka kiviseinän läpi, olen välillä jopa miettinyt puijaamista:"Treenit on peruttu"-tyylisesti. Se ei kuitenkaan ole tuntunut ihan fiksulta vaihtoehdolta. Onneksi pikkupoika ymmärtää ja on keskustelulle avoin.
Jotenkin tuntuu, että koska harrastaminen ei ole vielä ihan niin vakavaa, en halua ajaa lapsukaista kalkkiviivoille itseni tai hänen huomaamatta. Tässä ollaan kuitenkin jo marraskuun lopussa ja takana on koko syksy päiväkotiaamuja ja viikonloppuja harrastusten parissa. Toki välillä meilläkin on ollut muutamia yhteisiä menoja, joiden takia treenit ovat jääneet väliin, mutta usein silloin kyseessä on ollut vaihtoehtoinen ohjelma. Nyt siis pidämme lököilypäivän ja menemme lisäksi yhdessä koko perhe valokuvaan päivän aikana. (Siitä kohta lisää...)
Pointtini tuossa äskeisessä on, että suosittelen tarkkailemaan oman lapsen silmänalusia ja yöunia. He tekevät monesti paljon rankempaa päivää, kuin yksikään aikuinen. Aamut alkavat aikaisin, koko päivä on fyysistä liikuntaa ja ulkoilua ja illalla vielä on usein jotain ohjelmaa. Kumulatiivinen väsymys voi olla joulun alla jo aikamoinen ja karmeinta olisi, jos sen jotenkin antaisi kasvaa liiallisuuksiin. Mielestäni on vanhempien vastuulla katsella oman lapsen jaksamista ja pistellä sopiviin väleihin hiukan omaa lomaa, kun se vielä on mahdollista. Lapsella pitää olla kavereiden lisäksi omaa aikaa, jona he keskittyvät ja vaipuvat omiin aatoksiinsa. Se tekee aivoillekin hyvää. Tarvitseehan aikuinenkin omille ajatuksilleen tilaa ja rauhaa aika ajoin. Lapselle tekee hyvää vain maleksia, nukkua, syödä ja leikkiä.
Tällaista mieltä täällä ollaan ja siksipä meidän lauantaiaamu tulee alkamaan skonssiaamiaisella, lastenohjelmilla ja ryhmämaleksinnalla.
Sitten siihen valokuvaan...tattadadattattaa! Tietysti kuvasta pitää tulla harmooninen ja sievä, jotta sitä jaksaisi katsella muutaman vuoden. Siksi ajattelin valita meille kaikille aika rauhallisen väriset vaatteet. Itselläni on pieni pukeutumishaaste meneillään, koska painoa on tullut tuohon navan eteen. <3 Tätä epäkohtaa ei varmaan monikaan huomaa, mutta ylimääräisen, vauvanpyllyn muotoisen kummun yrittää itse saada jemmattua. Löysin onneksi sopivan Malene Birgerin mekon yhdestä lemppariliikkeeistäni, Mycokosta. Ipanoista Viisivuotias saa ylleen siistit farkut ja kauluspaidan ja Nekkuli samansävyisen mekon, kuin äidillä. Olen ilmiselvästi ylivoimainen stailisti! Sanotaan nyt tässä yhteydessä, että Viisivuotias pukeutuu samoin, kuin perheen pää, eikä toisin päin, niin ei tule sanomista...:-P
Alla kuvia meidän asuista ja myös maailman ihanimmista ruseteista, jotka aion laittaa Nekkulin päähän, vaikka nitojalla. En todellakaan tiedä, kuinka yksivuotiaalle laitetaan tukkalaitetta, mutta kokeillaan. Mikäli homma ns. leviää käsiin, laitan rusetit omaan päähäni. Ne ovat nimittäin huippuihania! Löysin rusetteja Marikan luota Le Bunuellista, josta hankin myös lapsille juhlakauteen sopivat jalkineet. Viisivuotias tarvitsee kengät jo päiväkodinkin juhlaan, ja mielestäni myös valokuvassa on mukavaa, että molemmilla lapsilla on muutakin jalassa, kuin sukat. Nekkulin kengiksi valitsin pehmoiset tossukat, koska en vieläkään osaa survaista pullanmuotoista ja -tuoksuista pikkuräpylää kovaan lakeerikenkään. Jos muilla on sama ongelma, suosittelen ranskalaisia, luontoarvoistaankin ylistettyjä Easy peasyn tossuja. Merkin tossut valmistetaan luomumenetelmällä tuotetusta nahasta ilman käsittelyyn kuuluvia kemikaaleja ja pakataankin vielä uusiokartonkisiin kenkälaatikoihin tai uusiokankaisiin pussukoihin. Marikalta löytyy useita malleja ainakin kokoon 23 asti ja Nizzassa ollessani näin myös karvavuorellisia talvitöppösiä. Vähän kuin Uggeja siis...
Viisivuotiaan kengät olivat Bopy-merkkiset, jota olen aikaisemminkin suosinut. Nyt jalkaan löytyi ihka oikean miestenkengän näköinen vekotin. Saas nähdä, mitä kaveri tykkää...Lisää infoa asusteista kuvien lomassa.
Katsotaan, saanko luvan kuvata lauantaina iloista perhetapahtumaa studiolla, samalla kun meidän familje yritetään järjestää perhepotrettiin...Olisi kerrassaan mainiota jakaa se sähellys täällä kanssanne. Ihanaa torstaita ja katsotaan ehdinkö huomenna laittaa tänne vielä yhden viikonloppuruokareseptin. Palataan viimeistään maanantaina, niin kerron, montako itkua ja hammastenkiristelyä vaadittiin, ennenkuin meistä saatiin sellainen valokuva, joka kelpaisi sivistyneeseenkin maailmaan. :-D Tsaukki!
Kuvat:
FashionHunny
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit ovat tervetulleita