Nättejä valintoja

No tässä ne nyt on alapuolella...Nekkulin kesän juhlavaatteet. :-) Supernättejä valintoja pikkuruista käsilaukkua myöten! Meillä on aihetta juhlaan tulevana kesänä monestakin syystä ja juhlakauden aloittaa lähestyvän viikonlopun äitienpäivä. Sinne siis näissä vetimissä! Kuusivuotiaalla on kaapissaan roikkumassa jouluna ostettu tummansininen Armani Juniorin irtotakki, jonka kaveriksi ostin I Do:n khakinväriset chinokset. Kaverin jalankoko täytyy vielä tsekata, josko juhlakengät mahtuisivat vielä...Tykkään pojalla tosi paljon yhdistelmästä irtotakki/pellavahousut tai chinokset. Kokonaisvaikutelma on heti siisti, muttei liian aikuismainen.

No entäs sitten nämä tyttöjen jutut? Nekkuli tosiaan riisuu ansiokkaasti hameet yltään, joten mekkovaihtoehto on tuleviin juhliin parempi. Hameen kanssa olisi ehkä hiukan helpompaa yhdistellä juttuja ja tehdä kokonaisuuksista monikäyttöisempiä, mutta tällä kertaa mennään nyt näin. Monnalisa on avainsana. :-) Keltainen mekko löytyi Le Bunuellista kuin tilauksesta, koska halusin vaihteeksi jotain muuta kuin vaaleanpunaista. Kaverina toimivat hyvin saman kaupan hyllyiltä hankitut sandaalit, jotka ovat kärjestä auki ja näppärä pikkulaukku. Takki on samanlainen kuin itselläni. :-D Ihan tosi! Meillä on molemmilla Mrs. Jonesin toimittamat Twist&Tangon tekoturkit. Ja hei, naapurimaan pikkuprinsessalla on muuten samanlainen.

No mitäs me muuta on tehty tällä viikolla, kuin haettu tuo mekko? Oltu aika lukemattomissa verikokeissa Pikku-Nökön kanssa. Vauva vaikuttaa olevan ihan ok, mutta koska nämä harvemmin kertovat mistä kenkä puristaa, nousee erikoislääkärien osaaminen arvoon arvaamattomaan. Mitä luultavimmin väri tulee vauvalla tasaantumaan, mutta arvostan todella tässä maassa sitä, että vauvoja ennemmin tutkitaan liikaa, kuin liian vähän. Suomi saa olla ylpeä, kun puhutaan vastasyntyneiden hoidosta. Soisin kovasti, että neuvolasysteemimme ja lastensairaalamme osoittautuisivat myös uusille päättäjillemme korkealle arvostetuksi voimavaraksi. Suomi on edelleen äideille ja vastasyntyneille aika huippupaikka, kuten oli tämänpäivän uutisoinneissakin mainittu. 

Tämän blogin tarkoitus ei ole missään vaiheessa ollut olla mitenkään hurjan kantaaottava, vaan ainoastaan kevyt pyrähdys arjesta kahvikupillisen ajaksi. Sen varmaan jokainen lukijakin on huomannut. ;-) Siis ei tässäkään yhteydessä enempää pohdintoja yhteiskuntamme arvoista. Ainostastaan se, että niissäkin voi tehdä nättejä valintoja! 

Kuvat:

FashionHunny

twisttango.com

Pullaapullaapullaa

Terveiset eilisestä pullakirjanjulkistussessiosta! Olen ihan pullamoodissa. 

Tammelta ilmestyi eilen Olga Temosen Olgan pullakirja ja voi vitsi! Ensinnäkin kirjan tekijä on kerrassaan hurmaava ja kirjansa näköinen ja toiseksi kirjan sisältö on suunniteltu tuomaan pulla uudelleen juuri tähän hetkeen, mikä sopii ainakin minulle paremmin, kuin hyvin. 

Ihailen Olgan persoonassa mutkattomuutta ja läsnäoloa. Jos esimerkiksi haluaa syödä pullaa aamiaiseksi, voi sen ihan hyvin tehdä ja vielä myöntääkin hyvällä omalla tunnolla. :-) Eiliseen kirjanjulkkariin osallistui koko Temosen perhe jälkikasvu mukaan luettuna, joista nuorimmaisenkin sanavarasto oli ensimmäisenä tallentanut sanan "puvva". Maininnan arvoista julkkarissa oli (mieskuoro Könsikkäiden lisäksi) vielä se, että Olga oli leiponut tilaisuuteen itse tarjoilut, mikä kertoo aikamoisesta sitoutumisesta projektiin, vaikka kirja on jo painokoneesta tullutkin.

Ja sitten tarjoiluihin...tarjolla oli mm. mustikkapullaa, laskiaispullaa, rahkapullaa ja myös gluteiiniton vaihtoehto, mikä on pullalta aika hyvä suoritus. Ihanaa kirjassa tosiaan on, että tekijä on valmiiksi kokeillut ja kompastellutkin erilaisia vaiheita, joten itse ei tarvitse arvuutella, onnistuuko pullan tekeminen esimerkiksi ilman maitoa tai kananmunia. Ihan tosi! Pullaa voi Olgan mukaan leipoa niin veteen, kuin ilman kananmuniakin. Gluteiinittoman reseptin lisäksi Olga on leiponut taikinat spelttiin ja myös kokojyvään, joten jokaiselle on jotakin. Makeuttajina toimivat hunaja ja intiaanisokeri, joten ripaus nykyaikaisen trendikästäkin vanhaan kunnon pullataikinaan on tuotu. 

Minä sain ainakin eilisestä iltapäivästä niin kovan pullakuumeen itselleni, että lähiaikoina on pakko kokeilla jotain kirja resepteistä. Muistaa kannattaa, että pulla ei ole vain juhlia varten. Se on ehdottomasti yksi merkittävimmistä ruokaympyrän osista. ;-)

Kuvat:

FashionHunny 

Joulun tunnelmaa ja kohti uutta vuotta

 

Joulun tunnelmaa vielä kuvien kautta tässä vaiheessa. Olin totaalisessa lomamoodissa viimeiset kymmenen päivää, joten eipä tullut paljoa tännekään kirjoiteltua. Lisäksi perheemme sairasti oikein urakalla koko syksyn edestä. Hyvä niin, koska nyt se on ohi ja pääsimme kuntoon juuri jouluksi. Miten oma aattosi sujui? Me vietimme joulua kaupungissa aika perinteisin tunnelmin. Päivään kuului aamulla pienten pakettien availua, joulupuuron keittoa ja valmistautumista joulukirkkoon. Kävimme Johanneksen kirkossa joulujumalanpalveluksessa iltapäivällä ja suuntasimme sitten siitä perheen kanssa joulupöytään. Jos et ole ollut aikaisemmin Johanneksen kirkon jouluseremoniassa, voin lämpimästi suositella. Ohjelmassa oli kuorolaulua, ja perinteinen joulumessu. Kauniit puitteet ja upea musiikki saivat jopa Viisivuotiaan viihtymään hyvin kirkonpenkissä. Huomasin, että paikalla oli myös paljon pienempiäkin kirkkokansalaisia, jotka viihtyivät todella mallikkaasti. Ihana lumisade kruunasi koko joulukirkkoretken ja maisema oli kuin maalaus. <3

Jouluaattomme oli joulukirkkoreissusta eteenpäin aikamoista hulinaa. Ympärillä hääri yksitoista ihmistä, joista kaksi oli alle kaksivuotiaita ja sitten oma pojankloppimme. Voitte kuvitella joululahjojen ja yleisen härdellin määrää. Voi olla, että ensi vuonna kun matkassa on uusi tulokas, täytyy miettiä, josko aatosta saisi hiukan rauhallisemman. Toisaalta, eipä tässä nykymallissakaan mitään vikaa ole. Asennetta siis! Onhan tässä vuosi aikaa valmistautua. :-D

Joulun jälkeen on aika alkaa suunnata katsetta tulevaan vuoteen. Minulle se tarkoittaa tietysti uuden vuoden tarjottavia. :-D No ei... Se tarkoittaa itseasiassa sitä, että siirryn hetkeksi takaisin työelämään ja Nekkuli puolestaan harjoittelee päivähoitoelämää. Kamalaa! Tuntuu, että puolitoista vuotta on mennyt kuin siivillä ja varsinkin kulunut syksy. En ole oikein vallitsevan, uuden odotuksen vuoksi ehtinyt edes kunnolla fiilistellä näitä viimeisiä kotikuukausia. :-( Onneksi elämä ei lopu tähän, mutta kieltämättä kirpaisee tuo päivähoitojuttu. Puran täällä varmaan tuntojani, kun sen aika koittaa...

En aio kuitenkaan nyt ajatella sitä, vaan keskityn vielä uuden vuoden juhlintaan, sekä tietysti alennusmyynteihin ja työvaatehankintoihin ulkoilua ja rentoutumista unohtamatta. Meillä puoliso jää kotiin hetkeksi hoitamaan lapsia, joten sekin helpottaa uuden vaiheen aloittamista meillä kaikilla. Ennen sitä saadaan vielä nauttia ihanasta lomasta lähes kuukausi keskenämme, joten mikäpäs siinä on uutta vuotta aloitellessa. Nyt nokka kohti ulko-ovea ja aurinkoiseen talvisäähän! <3

Kuvat:

FashionHunny

Itsenäisyyden juhlaa

Viikonloppu tuli ja meni. Ja tietysti lauantainen itsenäisyyden juhlinta. Täällä juhlaa vietettiin perinteisesti hyvin syöden, ystävien seurasta nauttien ja tietysti linnan vastaanottoa seuraten. Huomasin kyllä pientä ylirehkimisen tuntua illasta, kun masua alkoi pakottaa, joten täytyypä ottaa rauhallisesti seuraavat päivät.
Yritin kuitenkin hiukan luistaa itsetekemisestä ostamalla mm. italialaisen pannetonen ja valmiita macaronseja. Vieraat toivat myös tullessaan monenlaista herkkua, joten ainakaan kukaan ei lähtenyt illan jälkeen nälkäisenä kotiin. :-) Pääruoan valmistin itse oikein kunnollisesta lähiruuasta. Sain nimittäin muutama viikko sitten ostaa ystäväni kautta koko kesän metsälaitumella laiduntanutta karitsaa. Sen liha osoittautui aivan huippulaatuiseksi! Kiitos! Jos joku haluaa valmistaa itselleen ja perheelleen perinteisesti lampaanviulua kahvikastikkeen kera, niin ohje löytyy täältä. Äitini on valmistanut lammasta lähes samalla reseptillä ja etsin tämän version puhtaasti googlaamalla. Tämä ei voi mennä pieleen, joten suosittelen kokeilemaan.

Hyvä "väliruoka" ja glögin suolainen kaveri oli viikunalla höystetty perinteinen palttoonnappi, jonka päälle laitetaan joko poro-, tai meetwurstitahnaa. Nopea tahna syntyy tuorejuustosta, ruohosipulista, mustapippurista ja jommasta kummasta pääraaka-aineesta. Nam! Päälle vielä viikunanpala tuomaan makeutta. Lisäksi kuivatussa viikunassa on supernätti leikkauspinta, joka tekee tarjoilusta houkuttelevan näköisen.

Blogi on ollut viime aikoina taas enemmän hunnya kuin fashoinia, mutta koitetaan elää asian kanssa. Syitä on ainakin kaksi. En mahdu kivoihin vaatteisiin enää, ja valo (oikeammin sen puute) on estänyt tehokkaasti parempien asukuvien ottamisen. Toivon pian lumipeitettä ja aurinkoa, jotta valokuvista tulisi fiksumman näköisiä. Pieniä lahjaideoita toki asusteita kuvaamalla kyllä saisi aikaan...

Lauantaina fashionia tuli onneksi ruudun täydeltä, kun linnanjuhliin asteli toinen toistaan upeampia asuja kantajineen. Mieleeni jäi ainakin Elina Kiikon Stella McCartney, Hanna Koivun Hervé Leger?, Tea Riihilahden punainen peplum-helma ja Jaana Pelkosen smaragdin vihreä, upea puku. Mikä oli oma suosikkisi? Mainitsemisen arvoisia olivat mielestäni myös Leena Harkimo, jonka tyyli ei ikinä petä, sekä Maria Guzenina. Kukakohan on iltapäivälehtien suosikki...?

Onneksi Suomessa on sentään muutamia tilaisuuksia, joihin saa pukeutua pitkään iltapukuun. Merkille pantavaa myös mielestäni on, että ihmiset oikeasti panostavat juhliin. Toki kyse on myös tarjonnasta. Nykyään on mahdollista saada netin kautta lähes millaista asustetta vain ja koota oma lookki katselemalla ideoita verkon kautta ja monenkirjavista muotilehdistä. Odotan, että pääsen tästä masusta taas eroon, niin pukeutuminen normalisoituu. Sitä ennen keskityn ideointiin ja ihailemaan toisten onnistuneita pukuvalintoja. 

Ihanaa alkuviikkoa ja tulevan Lucian-päivän odottelua. Sehän on valon juhla! Seuraavat juhlat siis tiedossa. ;-)

Kuvat:

FashionHunny

iltalehti, com

Kesä tuli viikonloppuna

Tervetuloa maanantai ja kesä! Viikonloppuna juhlittiin koulunsa päättäneitä ja muisteltiin osittain omaakin, kauan sitten jo taaksejäänyttä kouluaikaa. Jopa pieni haikeus valtasi mielen, kun tajusi, kuinka nopeasti aika kuluu. Vielä vuosi sitten kuljin masu pulleana ja odottelin Nekkulin maailmaantuloa. Nyt pikkuneiti konttailee pitkin poikin, höpöttelee äitä -sanaa ja muutenkin touhuaa omiaan. 

No mitä tänä kesänä sitten? Ainakin hirmuisesti hyvää sesongin ruokaa, sekä kodin kanssa puuhastelua. Pakastin odottaa kärsimättömänä uutta mansikkalatinkia, ja tyhjät hillopurkit täytettään. Puutarhahuonekalut pitää huoltaa ja hiukan laittaa pihaakin. Oma perusarkeni ei kesän tultua mainittavasti muutu, koska olen vielä kotona lasten kanssa. Osaan kuitenkin ehkä nauttia kaikesta vieläkin eritavalla, kuin esikoisen ollessa vauva. Allekirjoitan täysin, että toisen lapsen kanssa vauvavuosi menee tuplanopeudella. Olen jo valmiiksi haikeana kaikesta siitä, mikä jää taakse tämän elämänvaiheen ohitettuani. Mitä siis, jos joskus väliin tulee huonosti nukuttu yö tai kengät ovat jollain väärissä jaloissa aamusta lähtien? Aika menee niin vauhdilla, että hyvistä hetkistä kannattaa pitää kiinni ja juhlia arkea aina, kun vain jaksaa. 

Kuluneeseen viikonloppuun maalla löytyi juhlaa ainakin sunnuntain auringosta, pitkästä aamiaisesta, suklaakakusta, (jonka resepti on muuten tulossa pikapikaa) sekä vastaleikatun nurmikon tuoksusta. Iloista kesäkuuta siis ja ihania arjen juhlia!