Arkitervehdys

Hei ihanat ja aikaista juhannuksen aatonaattoa! Missäkö olen ollut? Babylandiassa. Meillä täällä poika kasvaa hurjaa tahtia ja äiti kutistuu samassa suhteessa päivä päivältä. Täytyy todella pitää huoli niin syömisistä kuin juomisistakin tässä hulinassa.

Edellisestä hetkestä koneella onkin vierähtänyt tovi. Arki kuitenkin on mennyt kokoajan eteenpäin ja tuntuu, että puudelin ydin viisihenkisen perheen äitinä olemisessa alkaa pikkuhiljaa löytyä. :-) Yllättäen se onkin aika luontevaa. Tästä tietysti suuri kiitos puolisolleni, jonka kanssa tämä kuvio on ollut ja on yhteinen.
Mitä tässä muutamien päivien aikana on ehtinyt tapahtua? Vauva on sekoillut unirytminsä kanssa oikein urakalla ja äiti, sekä pappa ovat olleet hädin tuskin elävien kirjoissa. Esikoinen on käynyt uimakoulua joka päivä ja lisäksi siihen ovat tulleet muut urheiluharrastukset ja lastensynttärit. Tuntuukin, että suurin ajankäytöllinen haaste on viime aikoina ollut juuri esikoisen meneminen. Kaveri on vielä niin pieni, ettei häntä voi yksin päästää minnekään, mutta kuitenkin sen verran muita lapsia isompi, että menoja on jo vaikka minkälaisia. Välillä mietin itsekin, missä minun pitää milloinkin olla.
Onneksi nyt edessä on rauhoittuminen juhannukseen, hyvää ruokaa, läheisten seuraa ja ehkä jopa hiukan urheilua. Olen pikkuhiljaa alkanut treenailla taas ja mm. löytänyt vesiurheilun ollessani uimakoulukaverina esikoiselle. Perheeseen on myös hankittu juoksirattaat (kyllä, kolmas lapsi ja nyt ne hankittiin, kun muuten ei välillä pääse lenkille). Ne ovat aivan uskomaton menopeli ja perun kaikki aikaisemmat puheeni siitä, kuinka turha härveli juoksurattaat ovat. Kun jälkikasvua alkaa olla enemmän kuin kaksi, ei oikein jumpassa viitsi ravata ihan entiseen tahtiin. Ovesta pihalle sen sijaan pääsee ja nyt kyydissä on ollut Nekkuli. Juoksulenkki on ollut nyt muutaman kerran myös meidän tyttöjen oma hetki, jossa hymyilemme kilpaa toisillemme, toinen kyydissä istuen ja vauhdista nauttien, toinen hieman tuskaisemmin hikeä valuen. :-D 12kg rakkautta ja 5kg Bugaboota tuntuu kummasti Haukilahden ylämäissä...

Lapset ovat pieniä niin ohikiitävän hetken. Muistan ajatelleeni tämän kuopuksen kanssa laitokselta päästyäni, että juhannuksena meillä ei sitten ole enää vastasyntynyttä. No on meillä sentään, koska onhan kaksikuinen ihan pentu vielä. Mutta totta on, että huikea kehitys lasten kohdalla laukkaa kokoajan. Olen tajunnut asian vasta esikoisemme jälkeen, muiden lasten synnyttyä. Esikoisen kohdalla kaikki oli niin uutta ja aika tuntui pysähtyvän välillä. Välillä haastaviltakin tuntuvat hetket koki pidempänä, kuin ne todellisuudessa olivatkaan. Nyt samat asiat menevät hirmuista vauhtia aina ohitse ja välillä liiankin nopeasti.  Maaritin laulun sanat Lainaa vain-kappaleesta, ovat niin totta. Jokaisen lapsen kohdalla miettii omaa riittämättömyyttään ja jokaisen lapsen kohdalla miettii, kuinka he silti voivatkaan olla niin kyvykkäitä ja fiksuja. Jokaiseen päivään mahtuu omasta mielestäni äidin pikkumokia.
Lapset eivät kyseenalaista, he vain ovat. Vilpittömästi.  Kun muistaa pysähtyä jokaikinen päivä siihen ihmeeseen, että maailmassa on ihmisiä, joille sinun sanasi ja tekosi ovat totuus, sitä todella häkeltyy. On vaikuttavaa, että minun osaamiseeni luotetaan ja minua katsotaan, kun eteen tulee tenkkapoo. Luottamus on 100 %:nen ja sitä ajatellessa meinaa tulla pala kurkkuun...<3 Jos siis joskus itseäsi kohtaa väsyneenä pieni kiukunpuuska, pidä tuosta ajatuksesta kiinni. Se on arjen ihme, jota varten olet olemassa. :-)

"Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnan
  en tahdo tietäs kaventaa, kun nään sun kasvavan.
  Sulta opin paljon, ja riittää kun muistan sen.
  Oi pienokainen oot lainaa mulle hetkisen."

Näillä säkeillä ihanaa juhannusta! Ja ei tietenkään pidä pelkästään henkistyä ja nieleskellä mammahormooniensa kanssa liian aikaisin aamulla. Voi myös suunnata nettikauppojen aleihin piehtaroimaan ja ehkä live aleihinkin katsomaan lapsille jotain. Hah!

Kuvassa maailman ihanin shampanjan värinen juhannusruusu!

T: FashionHunny

Terveisiä vauvapöllystä ja aikatauluttomuudesta

Tänään täällä jälleen...

Tosiaan kaksi viikkoa on mennyt hujauksessa ja tuntuu, etten muuta ehdi kuin syöttää vauvaa ja ravata vielä terveyskeskuksessa ja synnytyssairaalassa. Sillä aikaa huhtikuu on vaihtunut toukokuuksi ja pihakoivuun on tulleet hiirenkorvat! Kaikki on mennyt muutoin mallikkaasti, mutta vauvalla vielä etsitään hiukan oikeaa sävyä. <3 Pikkuinen on virkistynyt ja syö hyvin, mikä rauhoittaa mamin mieltä, mutta hänellä on hoidettu synnytyksen jälkeen ilmennyttä keltaisuutta. Ja trust me...vaikka kolmas vauva meidän perheessä menossa, on äidin huoli IHAN tolkuton ja karmea, eikä sillä ole mitään tekemistä terveen järjen kanssa. Minulta pitäisi ottaa kaikki mahdollinen ja mahdoton verkkoinformaatio takavarikkoon. Siitä ei ole maallikolle kuin mielenjärkyttäjäksi. Olen opiskellut kaikentaajuisesta valohoidosta, niin loisteputkineen kuin ledeineen lähes kaiken mahdollisen muutamassa päivässä...Ei kuulosta ehkä ihan terveeltä...?

Tänään ajattelin rauhoittaa mieltäni tekemällä terapeuttisen retken kaupungille. Ilma on mitä kaunein ja mielessäni on kirjahyllyn täydentäminen. Sairaalassa, jos missä on aikaa lukea kun pikkukaveri tuhisee vieressä. Lisäksi mielessäni pyörii ristiäisvaatetus itselle ja lapsille. Omalla kohdalla hyväksi havaittu on kietaisumekko. Vinkkinä vaan muillekin...siinä syöttäminen onnistuu näppärästi. Edellinen poikavauva oli meillä kertaluokkaa isompi ja hänen vaatteensa on viikattu kauniiseen tarvikelaatikkoon, josta niitä ovat käyttäneet suvun muutkin poikavauvat. Ero on nyt tällä kertaa siinä, että meidän uutukainen mahtuisi niihin vaatteisiin muutaman ylimääräisen kierroksen verran. Täytyy siis katsoa, pitääkö jotain ainakin kursia pienemmäksi. Lisäksi Nekkuli tarvitsee uuden juhlamekon, jolla hän voi mennä muutkin tulevan kesän juhlat. Tytöllä on kaunis Monnalisan hame, mutta hameet tämä neitokainen haluaa aina jostain syystä riisua! Eli mekko pysyy päällä ehkä paremmin, mikä olisi eduksi hiukan muodollisemmassa juhlassa. :-D Taidan suunnata Bulevardille...

Mikäs tässä on ensimmäistä aamua uutta arkea viettäessä, kun keittiö on vielä täynnä onnittelukukkia ja aamiaisen onnistuin sentään nauttimaan kohtalaisen rauhallisesti. Aurinkoista viikkoa sinulle ja palataan pia!

Kuvat:

FashionHunny

Vauvaviikot alkoi

Heh...meni viikko hiljaiselossa, mutta hyvän syyn varjolla. Voipi olla, että lähitulevaisuudessa postauksia tulee vauvantahtisesti, koska kaikki muukin touhuilu on meillä niin tässä hetkessä elämistä. <3 Meidän kuopus syntyi siis viikko sitten sunnuntaina. 

Pari ensimmäistä päivää meni pienessä sumussa, mutta kotiutuksen jälkeen olen saanut voimia palauteltua ja tuntuu, että arjen on aika taas alkaa rullata. Väsymys on erilaista, kuin kuvittelin. Olen toki väsynyt pinnallisesta unesta tiheään syövän pikkukaverin ansiosta, mutta jollain tavalla olen kuitenkin aivan täynnä energiaa! Mielessäni vilisee ulkoilut lasten kanssa, ideat pihanlaittoon ja sen sellaista. On ihanaa olla ilman isoa vatsaa!
Huh, nyt se on sanottu, mutta jokainen, joka on kantanut lasta sen yhdeksän kuukautta, tietää kuinka vapauttavaa on saada hengittää kunnolla syvään. Olen hiipinyt viime viikolla aikaisin hakemaan lehteä postilaatikolta vain saadakseni hengittää raitista kevätilmaa keuhkoihini muun lähitienoon vielä nukkuessa.

Tällä viikolla ohjelmaa järjestyy uuden tulokkaan neuvolakäynneistä ja sen sellaisesta, sekä tietysti vapusta. Mieleni tekee laittaa meille jonkin sortin vappu, vaikka täytyy vielä ottaa aika rauhallisesti. Olen mestari unohtamaan omat voimavarani. Kun fiilis on hyvä, mennä tohellan niin, että saan joskus maksaa jaksimisiani korkojen kanssa takaisin. Näin kävi esimerkiksi Nekkulin syntymän jälkeen, kun ampaisin vaunulenkille suoraan sairaalasta. Todella typerää! Nyt istun täällä neljän seinän sisällä pallo jalassani ainakin tämän viikon vielä. (Lukuunottamatta ihan pikkuriikkisiä happihyppelyitä...)

Kaikki ei aina mene oman jaksamisen ja suunnitelmien mukaan ja hetkiä, jolloin käyrät nousevat on varmasti tulossa vielä roppakaupalla. Kuvio mutkistuu elämässä aina, kun tarvitsee ottaa hiukan huomioon muutakin kuin omat mielitekonsa. Nautin ja kehotan kuitenkin muitakin nauttimaan niistä hetkistä, jolloin tuntuu, että virtaa riittää ja homma sujuu. Niitä on ihan varmasti jokaisella. Ihanaa viikkoa täältä vauvapöllystä!

Mammakassi

Kolmas kerta lähestyy, mutta aina se vaan pistää miettimään. Uuden vauvan tulo siis. Kovasti sitä tulevan kuopuksen kohdalla välillä pohtii, miten perheen dynamiikka muuttuu, kuinka aika riittää kaikille lapsille ja kuinka itse osaisi olla parempi vanhempi. Äiti ei ole äiti ainakaan tässä perheessä ilman välillä mielen valtaavaa riittämättömyyden tunnetta. Niinhän se menee, että uuden tulokkaan kohdalla koittaa vielä lisäksi miettiä, miten voisi parantaa vanhemmuuttaan edellisestä. Vaikka toisaalta, eihän tästä mitään irtopisteitä jaeta. :-)

Synnytyksen lähestyessä sitä alkaa muistella kaikenlaista tilpehööriäkin, mitä pitäisi vielä hankkia ennen vauvan tuloa. Hassua. Edellisestä kerrasta ei niin kauhean pitkää aikaa ole, mutta kummasti sitä unohtaa...lähes kaiken.

Sairaalakassia olisi kuitenkin kohta syytä alkaa kasata ja tällä kertaa teen siitä sisällöltään kaikkien aikojen hienoimman ja toimivimman. Kassissa on aikaisemmin ollut mukana tietysti vaatteet pikkuiselle ja vaatteet itselle. Lisäksi mukana on ollut lukemista ja jotain spesiaalia. <3 Viimeksi tuiki tarpeellinen ja uusi juttu kassissa oli Sensain kosteussuihke kasvoille. Ajattelin, että mies saa sitä sitten suihkutella naamaani aika ajoin. :-D Suhkiminen itse salissa jäi, mutta tuote on ollut käytössä muuten ja se on aivan ihana.

Tällä kertaa olen aloittanut tavaravarustelun hyvissä ajoin. Vaatteet bebelle on jo katsottuna ja jotain omaakin siinä sivussa. Lisäksi olen hankkinut tuon Sophie la Girafen matkapakkauksen, jossa on pienet purnukat kaikkea tarvittavaa. Matkapakkaukset ovat muutoinkin sairaalassa hyvä juttu, koska ne ovat hygieenisiä ja helppoja. Lisäksi samasta sarjasta on tullut hankittua isompi purnukka kosteusvoidetta, jota voimme molemmatkin käyttää. Omille eväille olen hankkinut asianmukaisen pikkuruisen rasian kansineen ja vielä on tarkistettava juomapullon kunto. Uusi tulokas saa myös tietysti jotain pientä uuttakin, vaikka aika paljon vanhempien sisarusten käytetyillä jutuilla mennäänkin. Pikkuruinen värikäs tervetuliaislahja on kuitenkin paikallaan. <3

Edellisten lisäksi mukaan kannattaa pakata:

• neuvolakortti
• hammasharja ja muut hygieniavälineet sisältäen ne suihkepullot ja kaunistautumisvälineet :-)
• puhelimen laturi

Onhan tässä vielä aikaa vaikka millä mitalla tulevaan jakautumiseen, mutta hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty, eikö? ;-) Päteeköhän se myös synnytykseen? :-D

Kuvat:

Fashionhunny

Hattu ja lippis

Ihana ja vaarallinen aurinko. Kyllä. Elämä on vaarallista. Vaikka kuinka olen odottanut eilen alkanutta hellettä, pistää se myös miettimään auringolta suojautumista.
Asia on ajankohtainen itseni takia, koska palan todella helposti. En ole koskaan ollut mikään auringonpalvoja, eikä minulla olisi ollut siihen mahdollisuuttakaan. Ihoni ei yksinkertaisesti kestä aurinkoa yhtään ja paras keino suojautua siltä on kohdallani asianmukainen vaatetus.
Mitenkäs sitten muut? Mitkä on esimerkiksi parhaita vauvojen hattuja? Tulipa tässä vaan mieleeni, kun taloudessa elää nyt yksi, jonka päänahkaa on erityisen tärkeää varjella ohuen hiuspeitteen alla. Kevyestä piposta saa vauvan kanssa nyt siirtyä lierihattuun, joka sekään ei tahdo pysyä päässä kuin nukkuessa. :-) Aion yrittää kuitenkin. Juuri vähän aikaa sitten hommasin Nekkulille puuvillaisen pipon, kun ilmat olivat vielä viileitä. Naureskelin samalla lierivirityksille, koska ne näyttivät liian söpöiltä ollakseen käytännöllisiä. Taas meni vikaan. Ne ovat erittäin käytännöllisiä. Ohut lierihattu ei paahda pikkuisen päätä, ja lisäksi se estää aurinkoa häikäisemästä. Nyt pitäisi enää keksiä, mistä sellaisen hommaisi kasvavaan päähän. Keväällä ostettu Paddington-henkinen GapKids-lierihattu mahtuu enää viereen.
Löysin netistä (suprise, suprise) maailman kauneimpia hattuja. Kanttaa tsekata tämä italialainen hattumaakari, joka on valmistanut hattuja jo vuodesta 1875.  Ainakin täältä saa tilattua lapsille noita ihania tekeleitä. Omaa silmää miellyttää tämä raidallinen merimiestyyli ja tietenkin pinkki. <3 Aion lähiaikoina kulkea silmät auki myös Helsingin keskustassa, ja vinkkaan, jos jotain mukavaa osuu silmiin.

Pikkukaveri puolestaan saa kulkea auringolta suojassa lippis päässä. Niitä meille onkin siunaantunut jo aika kokoelma. Viisi vuotta. Kaikkia en ole viitsinyt laittaa kiertoon, koska ne ovat yksinkertaisesti liian söpöjä! Nyt suosikki on Timberlandin tummansini-valkoinen versio. Valitettavasti en saa siitä  tähän kuvaa, koska lippis oli tekstiä kirjoitettaessa pelaajalla päässä. :-) Voin yrittää liittää sen tähän myöhemmin. Kyseinen asuste on peräisin Marikan kaupasta Bulevardilta, ja olen ollut siihen tosi tyytyväinen. Enkä muuten vähiten siksi, että sen voi pestä. :-) Ainahan lippalakit ei sellaista käsittelyä kestä.

Laittakaa muuten kommentteihin, (jos uskallatte) millaisia virityksiä teillä on vaunuihin nukkumiseen tuollaisille n. 8kk vauvoille näillä säillä. On nimittäin päässyt totaalisesti unohtumaan ja nyt tuntuu, että melkein saisi pelkässä bodyssa laittaa nassukan ulos. Eilen mukana kulki autonperästä otettu lämpöpussi ja haloo...sehän oli maailman huonoin viritys. Eli nyt jostain ohuet makuupussit ja viltit kehiin. Olen vaan tainnut laittaa ne esikoisen jälkeen kiertoon...:-/ joten...any ideas?

Maailman kauneimpien pionien myötä ihanaa helleaallon jatkoa ja palataan unipussien ja torkkupeittojen kanssa. Minä lähden nyt Nekkulin kanssa putsaamaan kirpputoripöytää viikonlopun jäljiltä ja viemään esikoista teatteriin. Huomiseen!

Kuvat:

FashionHunny

alexandalexa.com