Victorian salaisuus ja jotain muutakin...

Hah! Ensikosketus näihin enkeltentuotteisiin oli juuri niin makea, söpöliini ja vaaleanpunainen, kuin olin ajatellutkin. Eikä siinä mitään. Tosin joissain, esimerkiksi tuossa laventelissa, tuoksu on aika voimakas. Vaaleanpunaista ei kuitenkaan voi olla koskaan liikaa. :-D
Me suomalaiset olemme omaksuneet ajattelun, jonka mukaan negatiivisuus on realismia ja valittaminen aitoa. Miksi? Miksi positiivinen, iloinen ja elämästään nauttiva on aina se feikki ja pinnallinen, jonka onni ei ole aitoa...hän hehkuttaa...:-) Vaikka elämässä sattuu rankkoja asioita, ei se silti tarkoita, etteikö jostain muusta elämän osa-alueesta olisi soveliasta nauttia. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Aivan kuten keho vaikuttaa mieleen, niin mielenmaisemakin antaa omat suuntaviivansa kehon hyvinvointiin. Ihaillen luin esimerkiksi uusimman Eeva-lehden jutun kauppaneuvos Satu Tiivolasta, joka täyttää pian 90-vuotta. Positiivinen asenne ja terve itsekkyys taitaa siis olla avain pitkään ikäänkin.
Kutsun mielelläni nykyään erilaisia elämäntapahtumia kieltä rikastuttavin termein välttääkseni sanaa kriisi. Ja näitä tapahtumia meillä kaikilla riittää, mitä enemmän ikää tulee. Omat vanhemmat vanhenevat, omat lapset kasvavat, oma puoliso kasvaa kanssasi ja lisäksi kaikkien hyvinvoinnista ja terveydestä on huolehdittava. Kriisi-sana on mielestäni negatiivinen ja siitä tarvitsee aina selviytyä, sen kanssa tarvitsee kriisiapua ja se invalidisoi kokonaisen hetken elämässä jo pelkällä edellämainittuun semantiikkaan perustuvalla olemassaolollaan. Sanoja, joita itse haluaisin muidenkin käyttävän ovat mm. kasvunpaikka, kipupiste,  ajattelun paikka tai vaikkapa hässäkkä. :-) Ne antavat tilaa ehkä muullekin kuin kriisinhallinnalle tai kriisiavulle.
Asioiden ei mielestäni tarvitse olla ilmaisultaan niin syvääluotaavia, jotta ne olisivat jotenkin asiallisempia tai vakavampia. Varsinkin vakavampia, kuin muilla. Sillähän me usein jopa kilpailemme. Toki kokemukset ovat subjektiivisia ja perustuvat aina omaan kokemuspohjaan, eikä niitä pidä millään tavalla väheksyä. Tämä teksti ei käsittelekään sitä. Toivon vain kaikille positiivisuutta niiden kasvunpaikkojenkin keskellä. Millainen positiivisuus sitten on sitä ihanaa ja niin pinnallista, ettei sitä edes sovi tietyissä asiayhteyksissä mainita? Vaikkapa se loman ja auringon ylistäminen. Juuri avattu kylmä siideri terassilla. Uudet kengät laatikossaan. Lapsen heiluva hammas ja sen ihmettely. Asiat, jotka ovat niin naurettavan pieniä, että ne ovat jo ihan isoja. Lisää vaaleanpunaista siis jokaisen elämään. Vaikkapa Victoria's Secretin muodossa. Eikö olekin älytöntä!!!??? Vähä-älyinenkin tietää oman elämänsä realiteetit ja vaiheet niin nousuineen kuin laskuineenkin. Miksi siis hokea itsestäänselviä asioita väsymykseen asti, kun voi iloita vastamaalatusta aidasta, onnistuneesta kattauksesta tai vaikka joskus siitä omasta peilikuvastaan. Se on hieno! Muista se!