Heh...meni viikko hiljaiselossa, mutta hyvän syyn varjolla. Voipi olla, että lähitulevaisuudessa postauksia tulee vauvantahtisesti, koska kaikki muukin touhuilu on meillä niin tässä hetkessä elämistä. <3 Meidän kuopus syntyi siis viikko sitten sunnuntaina.
Pari ensimmäistä päivää meni pienessä sumussa, mutta kotiutuksen jälkeen olen saanut voimia palauteltua ja tuntuu, että arjen on aika taas alkaa rullata. Väsymys on erilaista, kuin kuvittelin. Olen toki väsynyt pinnallisesta unesta tiheään syövän pikkukaverin ansiosta, mutta jollain tavalla olen kuitenkin aivan täynnä energiaa! Mielessäni vilisee ulkoilut lasten kanssa, ideat pihanlaittoon ja sen sellaista. On ihanaa olla ilman isoa vatsaa!
Huh, nyt se on sanottu, mutta jokainen, joka on kantanut lasta sen yhdeksän kuukautta, tietää kuinka vapauttavaa on saada hengittää kunnolla syvään. Olen hiipinyt viime viikolla aikaisin hakemaan lehteä postilaatikolta vain saadakseni hengittää raitista kevätilmaa keuhkoihini muun lähitienoon vielä nukkuessa.
Tällä viikolla ohjelmaa järjestyy uuden tulokkaan neuvolakäynneistä ja sen sellaisesta, sekä tietysti vapusta. Mieleni tekee laittaa meille jonkin sortin vappu, vaikka täytyy vielä ottaa aika rauhallisesti. Olen mestari unohtamaan omat voimavarani. Kun fiilis on hyvä, mennä tohellan niin, että saan joskus maksaa jaksimisiani korkojen kanssa takaisin. Näin kävi esimerkiksi Nekkulin syntymän jälkeen, kun ampaisin vaunulenkille suoraan sairaalasta. Todella typerää! Nyt istun täällä neljän seinän sisällä pallo jalassani ainakin tämän viikon vielä. (Lukuunottamatta ihan pikkuriikkisiä happihyppelyitä...)
Kaikki ei aina mene oman jaksamisen ja suunnitelmien mukaan ja hetkiä, jolloin käyrät nousevat on varmasti tulossa vielä roppakaupalla. Kuvio mutkistuu elämässä aina, kun tarvitsee ottaa hiukan huomioon muutakin kuin omat mielitekonsa. Nautin ja kehotan kuitenkin muitakin nauttimaan niistä hetkistä, jolloin tuntuu, että virtaa riittää ja homma sujuu. Niitä on ihan varmasti jokaisella. Ihanaa viikkoa täältä vauvapöllystä!