perjantai 28. marraskuuta 2014

Karkkitalkoot

Jouluun ja sen valmisteluun on meillä kuulunut aina karkkien tekeminen. En tarkoita tätä omaksi ansiokseni, vaan äitini. Hänen ansiostaan lapsuusmuistoihini kuuluu monia muitakin erilaisia jouluvalmisteluita joulusilakoiden tekemisestä kinkunkastajaisiin. :-)  Meillä äiti teki kotona piparkakkutalon lisäksi aina erivärisiä marmeladeja ja joskus myös nekkuja. Ehkä siitä itselleni on jäänyt tunnelma, että karkkien tekeminen kuuluu jouluun. Muistan, kuinka saimme siskoni kanssa pyöritellä sokerissa tarjottimella valmiiksi leikattuja marmeladinpaloja ja tietysti syödä sormin loput sokerit. :-D Täytyypä kysyä äidiltä, missä marmeladiresepti mahtaa olla piilossa?
Itse olen opetellut karkkien tekemistä vasta viime vuosina. Olen valmistanut perinteisiä tryffeleitä ja suklaita, mutta nyt yritän tehdä uutta aluevaltausta jokin vuosi sitten ilmestyneen Karkintekijän käsikirjan avulla. Kirjaa löytyy ainakin Tammen kirjakaupasta Korkeavuorenkadulta, jossa oli muuten saatavilla muitakin ihania jouluvalmisteluihin suuntautuvia puuha-ja leivontakirjoja.
Kokeilin kirjan innoittamana tikkareiden valmistusta ja oikeasti, se on todella helppoa! Arvuuttelin hiukan etukäteen, tarvitseeko koko keittiö varustaa vaahtosammuttimilla ja sammutuspeitoilla, koska pelkäsin kuumaa sokeria etukäteen, mutta puuha oli yllättävän yksinkertaista. Muutama vinkki tässä muitenkin kirjan käyttäjälle, jos satut samoihin puuhiin:
Jos valmistat tikkareita, saat kaikkea niihin tarvittavaa ainakin Confetti-leivontakaupasta. Toki saat sieltä myös kaikkea muuta leivontaan liittyvää ihanaa, joten ole varovainen. :-) Sokerimassaa voit keitellä ihan tavallisissa kattiloissa ja sokerilämpömittarin löydät luultavasti ihan tavallisesta marketista. Oma mittarini on sen verran vanha, etten muista mistä sen olen aikoinani hankkinut. Confetista löysin myös useissa makeisissa ja nekuissa tarvittavan maissisiirapin. En ole ihan varma, onko se tavallista ruokakauppatavaraa, joten kun se osui silmiini ostaessani tikkarimuotteja, ostin senkin tuolta leivontakaupasta. Siellä se kulkee nimellä glugoosisiirappi.
Itse valmistuksesta sitten...Jos haluat koristella tikkareita, laita koristelut tuotteisiin heti valamisen jälkeen. Massa nimittäin jähmettyy pinnastaan todella nopeasti, joten sen jälkeen koristeet eivät enää tartu. Samalla tavalla kannattaa olla ripeä itse valuuhommassa, koska muutoin massa jähmettyy kattilanpohjalle.
Kattiloita puhdistaessa vinkki, joka on hyvä myös piparkakkutalon sokerimassaa sulattaessa ja siis astioita sen jälkeen puhdistaessa. Sulatettu sokeri jämähtää astioihin kuin tauti, eikä sitä missään nimessä kannata raaputtaa pinnoista. Sokeri kuitenkin lähtee sulattamalla pois, mutta mukana saa olla runsaasti vettä. Eli keitä käytetyt kattilat melkein kokonaan täytettyinä vedellä ja irrottele sokeri-siirappimassaa samalla. Mukaan voit hettää kaikki muutkin käyttämäsi lusikat ja välineet ja onkia ne sitten keitinvedestä puhtaina. Jos kattilan ulkoreunat ovat sokeroituneet kaataessasi massaa muotteihin, keitä kattilaa isommassa kattilassa. :-) Lopuksi kaada kiehuva vesi tiskialtaaseen. Jos kattiloista tulee paljon puhdistettavaa perään voit vielä keittää useamman kattilallisen vettä, jonka kaadat myös kiehuvana tiskialtaaseen. Näin sokeri ei jähmety putkiin. Jos haluat pelata varman päälle, kaada keitinvesi kuumana vaikka ulos kukkapenkkiin. Tärkeintä on, että vesi tosiaan kaadetaan kiehuvana pois, jotta sokeri lähtee mukana. Sitten vaan kiiltävät ja puhtaat kattilat tavallisen pesun kautta kaappiin.
Tikkareiden ja kattiloiden keittämisen lisäksi kokeilin viikolla suolakaramelleja (vautsi!) ja ihanan värisiä madeleine-leivoksia, joiden resepti oli uudessa Glorian Ruoka ja Viini-lehdessä. Suosittelen kokeilemaan madeleineja, ne olivat ihania vadelmahillosydämen kera. Mums!
Aion kokeilla joulun alla vielä montaa monituista karkkireseptiä, mutta tämä oli kerrassaan kannustava startti. Suunnitelmissa on ainakin appelsiinikuorien sokerointi, vaahtokarkit ja fudget. Katsotaan, tarvitseeko sen jälkeen enää maistella Vihreitä kuulia. :-)
Mallia madeleinejen koristeluun alapuolella. Kiva idea! Kuva on madeleinevuuan säilytyspakkauksesta.

Rakensimme Nekkulin kanssa muffinssitelineeseen karkkipuun. Ainakin isoveli tykkäsi ja huokaili. Nämä ovat juuri niitä asioita, joita haluaisin, että lapset muistaisivat myöhemmin jouluvalmisteluista. <3 Yhdessätekemistä ja makuja, sekä tuoksuja. Ja jos saan vielä visuaalisuuden kuntoon, niin mikäpäs siinä.



Kuvat:
FashionHunny

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Haalarihommia

Höh! Lumi tuli ja lumi meni. Ehdin jo riemastua, että koko syksyn kaapissa odottaneet Ver de Terren haalarit pääsisivät tositoimiin, muttta näköjään erehdyin. :-/ Onneksi sentään haalarikausi päästiin korkkaamaan sunnuntaina, vaikka lumipeite jäikin vielä kovin tilapäiseksi ilmiöksi. Nautin myös sydämeni kyllyydestä siitä, että pääsin ulkoilemaan yhdessä Nekkulin kanssa, koska olen viettänyt jonkin verran aikaa sisätiloissa viime aikoina. 
Hommasin nuo haalarit uutena Little Copenhagenista syksyllä, koska meillä oli pikkuinen haalariprobleemi kotona. Isoveli on syntynyt juuri toisella puolella vuotta ja kasvanutkin aikanaan aikamoista tahtia, joten hänen haalarikokonsa alkavat vasta isommista numeroista. Ensimmäisen talven kaveri meni makuupussissa köllötellen ja seuraavana vuotena käytössä olikin jo 92 cm haalari. Nekkuli tarvitsi 86 cm haalarin ja sellaista ei kotivarastoista löytynyt. Kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä kyllä löytyykin. Esimerkkinä voin mainita, että meillä voisi alkaa pitää Viking-merkin talvilenkkari- ja kumissapaskauppaa, koska kokoja löytyy joka lähtöön. Onneksi toisaalta niin, koska nyt on hyllyssä mistä ottaa, kun perässä tulevat tarvitsevat jalkineita. Kokemukseni mukaan talvikengät kestävät useamman jalan käyttöä. Kesälenkkarit puolestaan ovat täydellisesti tuhoutuneita, kun aletaan mennä kolmesta vuodesta eteenpäin, varsinkin jos on kyse poikien jalkineista...
Joka tapauksessa...valitsin Ver de Terren haalarit ihan kokemuksen perusteella. Meillä on ollut kyseisen merkin ulkoilupukuja ja settejä aikaisemmin ja nekin ovat koko järjestyksessä odottamassa Nekkulia. Vaikka väritys niissä on tummansininen isoveljen jäljiltä, uskon että pikkuneidin itsetunto kestää sen. Sitäpaitsi äitihän sitten vähän asustaa niitä...<3 
Itse haalarista...Ver de Terren talvihaalari on niin superlämmin, että sen kanssa ei mitään makuupusseja juurikaan tarvitse. Pinta on herkän värinen valinnassani, mutta haalari onkin mielestäni puhtaasti lumikeleille tarkoitettu. Haalarissa on irroitettava karvasomiste, joka lisää lumisäähän sopivaa lookkia. Btw, jos et vielä ole ostanut lapsellesi haalaria, kuulin myyjältä hyvän vinkin sovitustilanteeseen. Tätä en ollut aikaisemmin ajatellut, vaan olin aina istuttanut lasta lattialla, saaadakseni selville vartalo-osan sopivuuden. Kun lapsi seisoo haalari päällä sovituksessa, on haarakiilan ja lapsen väliin jäätävä aikuisen pystyssä olevan nyrkin kokoinen tila ilmaa. Silloin haalari on sopiva ja tilaa riittää istumiseen ja leikkeihin. Useinhan haalarit näyttävät kaupassa järkyttävä isoilta, mutta ovatkin loppupeleissä ehkä vain lahkeista liian pitkiä. Myöskään liian isoa haalaria ei kannata ostaa vain kasvuvaran vuoksi, koska lapsi todennäköisesti kasvaa jokatapauksessa haalarista ulos per vuosi ensimmäiset kolme vuotta. Näin ainakin meillä on ollut. Liian iso haalari vain häiritsee juuri liikkumaan lähtenyttä ulkoleikeissä, kun vaatetta on muutoinkin päällä useampi kerros.
Kuvissa hiukan meidän metsäretken fiiliksiä. Päivän asussa siis Ver de Terren haalari, Regina-pipo ja nuo ikikestävät Viisivuotiaan vanhat Viking-goretexit. :-) Chic!









Kuvat:
FashionHunny

maanantai 24. marraskuuta 2014

Kuvaussessio

Se on mahdollista! Nimittäin saada samaan studiokuvaan kaksi aikuista ja yksi alle kuusivuotias, sekä yksi vuoden vanha. Konstit on monet, ja nostan kaikille osallisille hattua onnistuneesta sessiosta. Ehkä eniten hämmästyin itseäni, koska en hermostunut kertaakaan kenenkään edesottamuksista, vaan olin tyylikäs ja rauhallinen äiti. :-D Todella epätyypillistä! En edes alkanut itkeä, vaikka oma lookkini ei ollut sinne päinkään, mitä olin suunnitellut. Homma kaatui omalta kohdaltani liian pitkäksi venytettyyn ja mukavaan aamiaiseen. Olin kuvitellut liihottavani paikalle kiharat heiluen, mutta kuvaan tukka iskettiinkin napakalle nutturalle. Oma valmistautuminen meni hiukan viime tinkaan... Tärkeintä kuitenkin, että pääsimme kameran eteen kaikki hyvällä fiiliksellä ja erityisesti lapset olivat kuin kiiltokuvasta. <3 Vaikka yksivuotias on haastava kuvattava rivakan liikkumisensa takia, oli yllätyksekseni Viisivuotiaalla eniten ongelmia kuvaustilanteessa jännityksen ja salaman kirkkauden vuoksi. Onneksi jännitys hiukan helpotti ottojen myötä ja kaikilla kuvattavilla oli mukava olo. Voin lämpimästi suositella Ison Omenan kauppakeskuksessa sijaitsevaa Studio Omenaa. En tosin ole vielä lauantain pinnakkaisia nähnyt, mutta olen ollut samassa paikassa ennenkin kuvattavana. Kyseinen studio on ottanut aikaisemmissa raskauksissa minusta kuvia ja kuvat ovat olleet oikein onnistuneita. Lisäksi kuvaaja osasi käsitellä lapsia mielestäni erinomaisesti tuossa lauantain sessiossa, joten olin todella tyytyväinen aamupäivään. Ohessa muutama nappaisu paikanpäältä...
Vähän on sukat makkaralla odotellessa...
Sitten ihmetellään järjestelyitä. Rusetti oli pudonnut matkasta jo aikaa sitten... 
Se kuljeksi pitkin lattioita, mutta saatiin se sentään muutamaan kuvaan mukaankin. :-) 
Pallo onnistui pitämään pienempää kuvattavaa paikallaan perhepotretin ottamisen jälkeen. Isoveli istui valmiina vieressä. Kaikki oli oikeastaan pienimmästä kuvattavasta kiinni ja siksi kuvat tehtiinkin metodilla, jossa aivan viimeisenä pikkusankaritar nostettiin kuvaan.
Ja sitten hän jo poistuikin paikalta. Tämä yläpuolen kuvan tapahtuma toistui useammankin kerran. Huomaa pallo oikeassa kädessä. Sen tarkoitus oli hämätä kuvattavaa, mutta hän otti sen suvereenisti joka kerta mukaansa ja poistui paikalta. Toistuvasti...
Viisivuotias seurasi kiltisti sivusta pikkusiskon metsästystä ja kasvatti samalla omaa jännitystään. Kuvassa muuten ne Bopyn kengät tositoimissa. Aika tyylikkäät, eikö? Tällaisia muistoja jäi viikonlopusta, johon kuului myös hiukan ulkoilua ja yhteistä aikaa kera puolison. Saan tulevana perjantaina käsiini kuvien vedokset, joten tuskin maltan odottaa. Perjantaita kohti siis...

Kuvat:
FashionHunny

perjantai 21. marraskuuta 2014

Kanaa muutaman viikon takaiselta illalliselta




Vielä viikonloppuun helppo ja superhyvä kanaresepti, jonka toteutin jokin aikaa sitten. Tämä resepti ei ole omani vaan mestarikokki Jamie Oliverin, mutta yhtä kaikki, suosittelen. Muutin muutamia juttuja reseptissä, eli en esimerkiksi käyttänyt korianteria, koska kaikki eivät perheessämme pidä siitä ja laitoin oluttakin varmaan tuplamäärän uunihaudutukseen. Lopputulos oli kuitenkin huikean hyvä! Viimeisin ylläolevista kuvista ei ole ehkä ihan niin mairitteleva ja en viitsinyt tölkinnokassa roikkuvaa lintuparkaa häpäistä enempää laittamalla prosessin kaikkia kuvia tänne. Uskokaa nyt kuitenkin, että homman kokeilu kannattaa. Reseptin saat täältä, mutta itse voin tässä yhteydessä infota kohdat, joissa kannattaa hidastaa tahtia. Niitä on muutama.
Ensiarvoisen tärkeää on löytää sopiva kana ruokalajin valmistamiseen. Soittelin ympäri pääkaupunkiseutua ja hain kanan loppujen lopuksi Helsingin Stockmannin Herkústa. Sieltä ainakin sai kanan tuoreena ja oikean kokoisena. Tuntuu, että kokonaista kanaa on aika vaikeaa löytää, ja pakastetta en halunnut. Hallista en tosin kysynyt. Voi olla, että sieltä olisin saattanut löytää etsimäni. Kannattaa varata kotona kanan öljyämiseen ja mausteiden hieromiseen tarpeeksi suuri vuoka. Homma on tällöin helppoa ja siistiä. Myös kunnon mortteli kuuluu jokaisen kunnon kotikokin varustukseen. Morttelilla mausteista saa enemmän makua irti, kuin valmiista jauheista. Toki niitäkin voi käyttää, jos haluaa. Jos joku muuten tietää kivimorttelille hyvän puhdistuskeinon, otan vinkkejä mielelläni vastaan. Viimeksi tuo osuus oli mielestäni se koko prosessin hankalin, koska haluan saada aina kaikki välineet käytön jälkeen superpuhtaiksi. Tuo kivimortteli osoittautui varsinaiseksi kiusankappaleeksi...
Kun mausteet oli hienonnettu ja kana käsitelty, oli aika tarjota perheen päälle lasillinen olutta, jotta sain tölkistä ylämääräistä olutta pois. Valitsin itse tähän ohjeeseen 0,5 l tölkin Jamien 0,33 l sijaan, koska aavistin, että pikku tölkki hulahtaa kanan sisään kokonaan. Se oli hyvin ajateltu, koska niin olisi juuri käynyt. Jätin kuitenkin tölkkiin enemmän olutta, kuin ohjeessa, koska korkeamman tölkin kiikkeryys ja kaatumisvaara uunissa arveluttivat minua. Eli kun uuni oli valmis ja kana tölkitetty, siirsin sen todella varovaisesti uuniin istumaan. Uunin pellitkin muuten taitavat olla hiukan epätasaisia joskus tai pienillä kaadoilla varusteltuja, joten ole varovainen, kun siirrät kanaa uuniin. Kaatumisvaara tuntui todelliselta!
Tästä eteenpäin kaikki menikin ihan ohjelman mukaan ja vielä viimeinen silaus suoritettiin hyvällä grillikastikkeella ja kevätsipulilla, sekä chilillä. Itse valmistin lisäkkeeksi suppilovahveromuhennosta ja perinteistä perunamuusia, mutta kyllä kai kylkeen sopisi vaikka riisi ja joku ihana tulisempi kastikekin. Kanan kuoresta tuli ihanan rapea ja maku oli sisältä todella mehukas! Lihaa kanassa on todellakin enemmän, kuin pikkuruisessa broitskussa, joten suosittelen kokeilemaan kanaa muissakin ruokalajeissa. Kyseessä on ihan eri liha ja laatu, kuin parhaimmassakaan broilerikasvatissa. 
Olin etukäteen ajatellut, että annoksesta riittää seuraavallekin päivälle, koska Viisivuotias ei niin paljoa syö ja Nekkuli keskittyi lähinnä kanalla höystettyyn perunamuusiin. Isoin luukasa löytyi kuitenkin perheen pään edestä, joten se siitä suunnitelmasta. Sain kuitenkin kommentit:" Tällaista lisää taas", joten uskon itsekin, että meillä tätä ruokalajia kokeillaan toistekin. Voisihan sitä varioida vaikka siiderikanaksi ja mausteseokseenkin laittaa vaikka mangoa ja curryä...Hmmmph! Täytyypä suunnitella!
Ja hei...laitetaan nyt tähän se valmiskin kana, olihan se nyt upea näky! Ja tuoksu oli ihan mahtava!!!

Kuvat:
FashionHunny

torstai 20. marraskuuta 2014

Bloggaaminen taas vilkastukoon

Edelleen pahoittelut, että blogi on ollut hitaammalla käynnillä viime ajat. Kyse ei ole innostuksen puutteesta, vaan lähinnä sen pidättelemisestä. En ole päässyt liikkeelle muutamaan hetkeen. Näin ollen on valkokuvaaminen jäänyt ja samoin kuvien käsittely. Ei sitä ihan viitsi tekstiä ilman kuvia suoltaa, vaikka sitä tarinaa olisi riittänytkin. :-)
Odotan todella innoissani tulevaa viikonloppua! Mitä sinulla onnsuunnitelmissa? Meillä lauantaina vietetään perheaamua pitkän kaavan mukaan. En tiedä mitä mieltä kukin äiti tai isä on lastensa harrastusten ajoittaisesta rajoittamisesta, mutta itse olen sitä mieltä, että on vanhempien tehtävä tunnustella, koska lapsi tarvitsee lepoa. Tarvitsemme myös välillä yhteistä aikaa ilman suunniteltua ohjelmaa, vaikka hauskaahan sekin on. 
Meillä viisivuotias harrastaa innokkaasti sekä jääkiekkoa, että jalkapalloa. Noh, harjoituksia tulee viikkoon kiitettävä määrä ja ainakaan minä en tuon ikäisenä kyllä harrastanut noin paljoa, jos edes mitään. Katselen pikkukaverin intomielistä loikkimista harrastuksiin, mutta välillä itsestäni tuntuu, että lepo voisi olla parasta. Niinhän sitä aikuisetkin kehittyvät levossa, eikö? Koska kaveri menee harjoituksiin, vaikka kiviseinän läpi, olen välillä jopa miettinyt puijaamista:"Treenit on peruttu"-tyylisesti. Se ei kuitenkaan ole tuntunut ihan fiksulta vaihtoehdolta. Onneksi pikkupoika ymmärtää ja on keskustelulle avoin. 
Jotenkin tuntuu, että koska harrastaminen ei ole vielä ihan niin vakavaa, en halua ajaa lapsukaista kalkkiviivoille itseni tai hänen huomaamatta. Tässä ollaan kuitenkin jo marraskuun lopussa ja takana on koko syksy päiväkotiaamuja ja viikonloppuja harrastusten parissa. Toki välillä meilläkin on ollut muutamia yhteisiä menoja, joiden takia treenit ovat jääneet väliin, mutta usein silloin kyseessä on ollut vaihtoehtoinen ohjelma. Nyt siis pidämme lököilypäivän ja menemme lisäksi yhdessä koko perhe valokuvaan päivän aikana. (Siitä kohta lisää...)
Pointtini tuossa äskeisessä on, että suosittelen tarkkailemaan oman lapsen silmänalusia ja yöunia. He tekevät monesti paljon rankempaa päivää, kuin yksikään aikuinen. Aamut alkavat aikaisin, koko päivä on fyysistä liikuntaa ja ulkoilua ja illalla vielä on usein jotain ohjelmaa. Kumulatiivinen väsymys voi olla joulun alla jo aikamoinen ja karmeinta olisi, jos sen jotenkin antaisi kasvaa liiallisuuksiin. Mielestäni on vanhempien vastuulla katsella oman lapsen jaksamista ja pistellä sopiviin väleihin hiukan omaa lomaa, kun se vielä on mahdollista. Lapsella pitää olla kavereiden lisäksi omaa aikaa, jona he keskittyvät ja vaipuvat omiin aatoksiinsa. Se tekee aivoillekin hyvää. Tarvitseehan aikuinenkin omille ajatuksilleen tilaa ja rauhaa aika ajoin.  Lapselle tekee hyvää vain maleksia, nukkua, syödä ja leikkiä. 
Tällaista mieltä täällä ollaan ja siksipä meidän lauantaiaamu tulee alkamaan skonssiaamiaisella, lastenohjelmilla ja ryhmämaleksinnalla.
Sitten siihen valokuvaan...tattadadattattaa! Tietysti kuvasta pitää tulla harmooninen ja sievä, jotta sitä jaksaisi katsella muutaman vuoden. Siksi ajattelin valita meille kaikille aika rauhallisen väriset vaatteet. Itselläni on pieni pukeutumishaaste meneillään, koska painoa on tullut tuohon navan eteen. <3 Tätä epäkohtaa ei varmaan monikaan huomaa, mutta ylimääräisen, vauvanpyllyn muotoisen kummun yrittää itse saada jemmattua. Löysin onneksi sopivan Malene Birgerin mekon yhdestä lemppariliikkeeistäni, Mycokosta. Ipanoista Viisivuotias saa ylleen siistit farkut ja kauluspaidan ja Nekkuli samansävyisen mekon, kuin äidillä. Olen ilmiselvästi ylivoimainen stailisti! Sanotaan nyt tässä yhteydessä, että Viisivuotias pukeutuu samoin, kuin perheen pää, eikä toisin päin, niin ei tule sanomista...:-P 
Alla kuvia meidän asuista ja myös maailman ihanimmista ruseteista, jotka aion laittaa Nekkulin päähän, vaikka nitojalla. En todellakaan tiedä, kuinka yksivuotiaalle laitetaan tukkalaitetta, mutta kokeillaan. Mikäli homma ns. leviää käsiin, laitan rusetit omaan päähäni. Ne ovat nimittäin huippuihania! Löysin rusetteja Marikan luota Le Bunuellista, josta hankin myös lapsille juhlakauteen sopivat jalkineet. Viisivuotias tarvitsee kengät jo päiväkodinkin juhlaan, ja mielestäni myös valokuvassa on mukavaa, että molemmilla lapsilla on muutakin jalassa, kuin sukat. Nekkulin kengiksi valitsin pehmoiset tossukat, koska en vieläkään osaa survaista pullanmuotoista ja -tuoksuista pikkuräpylää kovaan lakeerikenkään. Jos muilla on sama ongelma, suosittelen ranskalaisia, luontoarvoistaankin ylistettyjä Easy peasyn tossuja. Merkin tossut valmistetaan luomumenetelmällä tuotetusta nahasta ilman käsittelyyn kuuluvia kemikaaleja ja pakataankin vielä uusiokartonkisiin kenkälaatikoihin tai uusiokankaisiin pussukoihin. Marikalta löytyy useita malleja ainakin kokoon 23 asti ja Nizzassa ollessani näin myös karvavuorellisia talvitöppösiä. Vähän kuin Uggeja siis...
Viisivuotiaan kengät olivat Bopy-merkkiset, jota olen aikaisemminkin suosinut. Nyt jalkaan löytyi ihka oikean miestenkengän näköinen vekotin. Saas nähdä, mitä kaveri tykkää...Lisää infoa asusteista kuvien lomassa. 
Katsotaan, saanko luvan kuvata lauantaina iloista perhetapahtumaa studiolla, samalla kun meidän familje yritetään järjestää perhepotrettiin...Olisi kerrassaan mainiota jakaa se sähellys täällä kanssanne. Ihanaa torstaita ja katsotaan ehdinkö huomenna laittaa tänne vielä yhden viikonloppuruokareseptin. Palataan viimeistään maanantaina, niin kerron, montako itkua ja hammastenkiristelyä vaadittiin, ennenkuin meistä saatiin sellainen valokuva, joka kelpaisi sivistyneeseenkin maailmaan. :-D Tsaukki!


Ihania rusetteja! Rusetin takana on "hauenleuka"-tyyppinen pinni, joten sen saa vauhdissakin toivon mukaan nopeasti päähän kiinni...

 Nekkulille tulee nudensävyinen Mayoralin mekko ja nuo Easy peasyn tossut. Ja ne rusetit...



Tossut kulkevat mukana söötissä kangaspussukassa. Ihan kätsy varastointiinkin, koska meillä kenkälaatikkojen paljoudesta vastaan toistaiseksi minä. :-D
Tässä Viisivuotiaan eleganssia. Tuossa näkyy hyvin nuo Bopyn kengät. Classic! Paidat ja farkut ovat Mayoralin, ja ostin varuiksi muuten valkoisenkin paidan. Tottumuksesta tiedän, että aina on hyvä olla mukana varavaihtoehto.


Kuvat:
FashionHunny

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Tavaroita paikasta toiseen

Huomenta! Täällä kotoilu jatkuu, muttei suinkaan ruuanlaiton ja ompelun merkeissä, vaan vain hyvää kirjaa lukien ja välillä tavaroita siirrellen. Kyllä. Olen antanut itselleni tehtäväksi jokaiselle päivälle jonkun nimetyn miniprojektin. Eilen vuorossa oli keittiön hyllyn siivous. Kyseinen pikkustring on ollut viimeiset puoli vuotta varsinainen roskakasa, johon on laskeutunut välillä kynsilakkapurkkeja, neuvolakortteja, avaimia ja vaikka mitä. Nyt siihen laskeutuivat kolme kappaletta ihania mehikasveja joiden nimeä en juuri nyt muista, muutama ruukku niiden vaatettajana ja höpökivi. Myös tuoksukynttilöille löytyi uusi paikka. 
Toivon mehikasvien menestyvän keittiössäni, joka on osoittautunut viherkasveille muutoin hyvin vaaralliseksi paikaksi. Edes yrtit eivät pysy keittiössäni hengissä. En ymmärrä? Joko kyseessä on joku ikkunasta tuleva vetoisuus tai sitten valon vähyyys. :-( No, nämä ikikukat tarvitsevat kastelua kerran pari kuukaudessa ja elävät luonnossakin yhtä karuissa oloissa, joten katsotaan, miten niiden käy.
Tämän päivän projekti on kaivaa esille lisää joulukoristeita ja suunnitella tulevan teatteri-illan asustus. Voisin kyllä tehdä jotain älykästäkin...tai sitten aivotyölle varataan huominen päivä. :-D Vaatteet eivät oikein ole viime aikoina istuneet entiseen malliin, joten onneksi iltaan on aikaa...mielikuvitukseni tarvitsee muutaman tunnin virittäytymiseen. Illalla luvassa on äiti-tytär ilta ja Kansallisteatterin Vanja-eno. Tällä kertaa saan Nekkulin sijaan olla itse se tytär, mikä tuntuu välillä oikein mukavalta. Tällaista rauhallista tempoa täällä. Eiköhän ne kiireet vielä ehdi täyttää minunkin kalenterini. Nyt nauttimaan päivästä! Ciao!







Kuvat:
FashionHunny

maanantai 17. marraskuuta 2014

Kotoilua

Siitä onkin hetki, kun olen viettänyt koneella aikaa. Kyse ei todellakaan ole mistään kiireisestä elämänvaiheesta, vaan puhtaasti laiskuudesta. :-D Kotoilua siis. Kotoilun voi käsittää puuhasteluna DIY-projektien parissa, tai sitten vain puhtaasti pesimisenä. Itse olen keskittynyt jälkimmäiseen. Olohuoneeseen on hankittu piristykseksi talveen sopivat tekstiilit, keittiön juomalaseja on uusittu ja joulukoristieita otettu esille. Ihan parasta!
Kaivoin kaapista esille muutaman vuoden vanhan, laakean shampanjacoolerin, joka on toiminut lähinnä kukka-asetelmien alustana. Nyt sinne alkavat pikkuhiljaa löytää tiensä isot, lasiset joulupallot, ennenkuin joulukuusi saa ne kannettavakseen. Aika on siis mennyt siirrellessä tavaroita paikasta toiseen. :-)
Kotoiluun kuuluu olennaisena osana lukeminen. Tällä hetkellä sohvan vierestä löytyy David Nichollsin Yhtämatkaa. Pitää oikein muistaa rauhoittaa illasta aina hetki hyvän romaanin lukemiselle,  koska muutoin sitä herkästi jatkaa pikkuasioiden kanssa järjestelyä. Ehtiihän sitä myöhemminkin.
Edessä on kuitenkin ns. kiireistä jouluvalmistelua, mutta ehkä senkin voisi ottaa laiskottelun kannalta. Pitäisi-ajattelun sijaan voisi kokeilla saada-lähestymistapaa. Saan alkaa laittaa pikkuleipiä ja pipareita. Saan alkaa miettiä joululahjaideoita. Saan alkaa suunnitella aattoiltaan jotain hyvää syötävää.
Suosittelen saada-ajattelua kaikille. Se vähentää stressiä, jos sellaista on liikkeellä ja lisäksi se tekee laiskottelusta vieläkin hauskempaa. Laiskotellessakin siis saa tehdä mukavia asioita valmiiksi. Ihanaa viikonalkua!


Kuva:
FashionHunny

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Mikä on päiväsi onnenhetki?

Onko teistä moni saanut jo onnellisuushaasteen verkossa? Kyse siis siitä, että viikon aikana laitetaan Facebookissa listaa asioista, jotka ovat päivän aikana tehneet onnelliseksi. Ihanaa, että hehkuttamisesta tehdään ns. luvallista. Tuntuu, että meillä on tapana piehtaroida arkisissa murheissamme ihan liikaa joka viikko ja pienienkin onnenmurusten huomaaminen jää täysin toissijaiseksi. Olemme mielensäpahoittamisen erikoisosaajia. Toki pimeä keli, kurainen eteinen, työkiireet ja pyykkivuori saavat käyrät punaiselle itse kullakin, mutta ei kai se suinkaan ole koko totuus. Elämä on tässä ja siitä pitää osata nauttia. Mikä on tehnyt sinut erityisen onnelliseksi tänään? Minä listaan nyt omani:

1. Olen saanut heratä aamulla poikani halaukseen.
2. Olen saanut nauttia aamiaisen ja lounaan ihanan pikkutytön kanssa.
3. Näin pitkästä aikaa hyvän ystäväni. <3
4. Saan suunnitella perheen päälle isänpäiväyllätystä.
5. Ympärilläni on hurjasti ihmisiä, jotka kysyvät perheemme vointeja ja kuulumisia. Kiitos siitä.   Olette tärkeitä.

Onnelliseksi tekee myös hyvä ruoka ja sen valmistaminen. Ja voitteko kuvitella, minä tulen onnelliseksi myös siivoamisesta! Ne jotka tuntevat minuat paremmin, kyllä tietävät sen lempipuuhaani. :-) Ota siis iltapäivässä hiukan itsellesi aikaa ja anna onnentunteen tulla. Loppupäivä menee mukavammin. <3


Kuvat:
FashionHunny



tiistai 4. marraskuuta 2014

Ihana varaslähtö jouluuun

Miten viikonloppusi meni? Me saimme ajan kulumaan kurpitsatouhujen parissa ja oli ohjelmassa hiukan tyttöjeniltaakin. Sunnuntai meni kyllä hiukan hyväntekeväisyyden puolelle omalta osaltani, mutta joskus kait niinkin.
Eilen sain piristää itseäni Oitbackassa pikkujoulutunnelmissa. Country White-kartanoputiikki tarjosi varaslähdön joulutunnelmiin ja mukaani tarttuikin hiukan joululahjoja ja kodin somistetta. Onneksi aloitin lahjojen hankkimisen jo nyt, koska tiedän, että se jää aina viime tinkaan kuitenkin. Country White on myös avannut ihka uuden nettiputiikin, jonka tarjontaa kannattaa käydä kurkistamassa. Netistä taitaa löytyä valikoima melkein kokonaisuudessaan! Ohessa hiukan tunnelmia eilisestä illasta. Mukana on oivallinen valikoima joulujuttuja. On kynttilää, kahvipöytää koristavaa kuvakirjaa, jouluherkkuja ja oma lempparini: tuo joulun tuoksuinen siivoussuihke! Enjoy!







Tiedän, että olen todella ajoissa joulujuttujeni kanssa, mutta se että saa taas alkaa valmistella jotain ja varsinkin odottaa, antaa kummasti virtaa arkeen. 
Tällä viikolla laittelen muutaman reseptin tänne, kuten oli puhetta, ja lisäksi pitää ehdottomasti alkaa suunnitella isänpäivään jotain hauskaa. Siitä lisää pian... Huomiseen!

Kuvat:
FashionHunny