torstai 28. elokuuta 2014

Myslihypetys!




Niin hyvää! Itse tehdyn myslin lisäksi tykkään ihan kamalasti myös kaupan myslistä. Valikoimia on vaan vaikka millä mitalla ja isommissa marketeissa ainakin allekirjoittanut sekoaa tuoteselosteisiin ja värikkäisiin paketteihin. Viimeaikainen suosikkimysli löytyi kuitenkin jostain ihan muualta, kuin supermarketista. Tai oikeastaan niitä suosikkeja on kaksi. Kurvasin nimittäin taannoin kaupungissa Korkeavuorenkadun Sis. Deliin, ja hetken ihmeteltyäni purnukoita valitsin mukaani firman oman speltti-mustikkamyslin, sekä Rude Healthin hunajamyslin. Molemmat osoittautuivat taivaallisiksi. Kummassakaan tuotteessa ei ole lisättyä suolaa tai sokeria (paitsi toisessa oma hunaja), joten ne eroavat mielestäni jo tässä isojen myslihyllyjen valikoimista. Itse tykkään nauttia myslini paksun luonnonjugurtin, marjojen ja hunajan kera, joten lisätty sokeri ei siihen kohtaan sovi. Hunajalla saa kyllä itsensä ihan yhtä tainnoksiin. :-)
Valitsin Sis. Delin myslin myös toisesta syystä. Mielestäni on kunnioitettavaa, että pieni helsinkiläinen, siskosten perustama ketju on saanut jalansijaa isojen toimijoiden rinnalla. Freesien take-away tuotteiden, brunssien ja nyt myös hyllystä haettavien purnukoiden muodostama valikoima saa ainakin minulta täydet pisteet. Myös kahvikoneesta saatavat cappucinot ja lattet ovat vertaansa vailla. Hehkutan tässä Sis.Deliä, koska olen niin monta kertaa silmät ristissä ajanut arki aamuisin hakemaan aamiaisen ja kahvin kyseisestä paikasta. Kokonaisuus on paitsi pelastanut aamun, myös antanut päivälle superstartin.

Samalla myslinhakureissulla mukaan tarttui myös kuvissa näkyviä, hauskannäköisiä liiloja perunalastuja. Meillä ei ikinä ole kotona perunalastuja, mutta tämä pussi oli niin kaunis, että se oli pakko ostaa. :-) Itse en tosin niitä ehtinyt maistaa, koska puoliso nappasi pussin. Eli...ihan hyvä, ettei meillä sipsejä muuten ole, koska nähtävästi ne addiktoivat joitain ihmisiä...

Myslistä vielä...kannattaa kokeilla lisätä mysliä aika-ajoin leivonnaisiin, esimerkiksi aamiaisskonsseihin. Itse laitan mysliä joskus kaurahiutaleiden sijaan tekeleisiin, ja lopputulos ei ole koskaan ollut hullumpi. Tuo mustikkamysli eritoten saa seuraavaksi löytää itsensä skonssitaikinastani. Iso kuppi vaan kahvia kyytipojaksi ja lämpöinen aamiaisskonssi! Hmmmph... taidankin ruveta tässä myöhäisen aamiaisen laittoon... Ihanaa päivää sateesta ja pilvistä huolimatta!

Kuvat:
FashionHunny

tiistai 26. elokuuta 2014

Kissa se hiirelle takkia ompeli...


Nyt alkaa projekti nimeltään Takin etsintä, mikään muu paitsi täydellisyys ei kelpaa. Pitkä nimi, mutta joka sana on asiaa. :-) Olen nimittäin tehnyt kuluneena kesänä sen, mitä olen suunnitellut jo kauan. Myin kaikki iänikuiset villakangastakit varastoista pois. Jess! On siis oikea syy ostaa uusi. Olen aina hankkinut villakangastakin, jonka villa on ollut yksinkertaisesti niin hyvää, että takit ovat olleet ikuisia. Uusimisen tarvetta ei siis ole ollut ennen tätä, eikä siis pienintäkään excusea hankkia yhtä pehmoista villakangastakkia lisää naulakkoon roikkumaan. Nyt sellainen syy siis löytyy, koska laitoin myyntiin lähes (heh...muutama aarre oli pakko säilyttää) kaikki. Mietin todella paljon etukäteen, menevätköhän takit kuinka kirpputorilla kaupaksi? Mutta niin vain menivät ja hyvä homma, koska kyseessä on tilaavievät varastoitavat. Halusin ehdottomasti laittaa vanhat takit kiertoon, koska kyseessä oli laatutakkeja vuosien takaa, joiden villa, kuten sanottua, on kestänyt erittäin hyvin.

Villakangastakki on muuten tärkeä kapine naiselle. Se toimii tässä kotiäitijutussakin, mutta on ennenkaikkea korvaamaton työelämässä. Varsinkin Suomessa. Kausi takille on vuodenkierrossa kohtalaisen pitkä, jos vaan osaa valita yksilön, joka ei ole liian kylmä keskitalveen, eikä puolestaan kuuma suojasäälle. Takki on mainio autoilijan kaveri, joka ei rypisty istuessa ja lisäksi se oikein valittuna sopii niin arkeen työvaatteen päälle, kuin iltajuhlaan pitkän puvun kanssa. (Oikeasti...olenko ainoa, jota joskus hymyilyttää vaikkapa itsenäisyysvastaanotolle osallistuvat daamit, jotka ovat kalliin iltapukunsa päälle heittäneet toppatakin?)

Surffailin eilen netissä etsimässä inspiraatiota. Omaan ajatusmaailmaani on nyt iskostunut tuo vaalea kamelin väri. Klassikko tietty, mutta sellaista minulla ei ole vielä koskaan ollut. Kummallista tosiaan, mutta totta. Kirpparille lähti esimerkiksi upea italialaisen Patrizia Pepen tummansininen, pudotetulla vyötäröllä oleva, pitkään palvellut yksilö. Samassa kuormassa meni ihana havunvihreä Samuji, joka muistutti ylisuuren leikkauksensa ansiosta lämpöistä kylpytakkia. <3 Sinne menivät!
Värin lisäksi haluaisin takissa olevan halkion takana, koska se helpottaa autoilua. Lisäksi takissa saisi olla vyö korostamassa naisellista figuuriani :-D Alla muutama herkkupala!


Harmaan väri takissa on myös aivan ihana ja sopisi ehkä vaihtelevaan säähän paremmin, kuin vaalea beige? Mustaa takkia en ole koskaan omistanut, enkä tuskin tule omistamaankaan. Koen mustan värin toisin, kuin monet suomalaiset naiset, hiukan kovana ja joskus tylsänäkin. Monellehan se on turvaväri ja aina varma valinta, mutta tähän naulakkoon se ei ole tulossa.

En tosin valitsisi kovin värikästäkään, koska nyt on etsinnässä klasskko, jonka on määrä kestää aikaa. Rakastan Max Maran takkeja, eikä sellaistakaan ole koskaan naulakossa roikkunut...hmmmph...
Italialaiset kieltämättä osaavat villan käsittelyn ja sen räätälöinnin, oli sitten kyse miesten tai naisten vaatteista. Miesten italialaiset villapuvuthan ovat ihan mielettömiä! Samoin esimerkiksi Max Maran takit!

Toivottavasti karmea sadesää jättää kohta Suomen, ja ilma alkaa kuivua, jotta kaikki kynnelle kykenevät pääsevät takkikaupoille tai huoltamaan jo olemassaolevaa aarrettaan. Jos takkia ei tarvitse tänä syksynä hankkia, niin vaikka sitten huivi piristämään syyslookkia. <3 Iloista päivää ja koittakaa päästä kuivin jaloin....

Kuvat:
net-a-porter.com
it.maxmamara.com
art.com

maanantai 25. elokuuta 2014

Hei synttärihulinaa!

Paluu arkeen...vaihteeksi. <3 Takana yksivuotisviikonloppu ja asiaankuuluva juhlahumu. Mukaan on mahtunut myös Viisivuotiaan juoksukilpailua ja aurinkoista ulkoilua. Life is good! Pakko kuitenkin myöntää, että pieni flunssanpoikanen on aavistuksen rokottanut omaa vireystilaa (ihmejuomasta huolimatta), mutta kirkkaasti ollaan jääty kyllä plussan puolelle. :-) Ohessa hiukan kuvakollaasia lauantain kemuista. Mukana kuvissa on lähinna tarjottavaa ja tunnelmaa. Sankaritar livahti kotialbumin puolelle vieraineen. <3
 Jokaisen tulevan heppatytön unelma: pehmoinen keinuhevonen.








Kakku oli Kinuskikissan Oman maan mansikkakakku-nimellä kulkeva moussekakku. En löytänyt reseptiä tähän Kinuskikissan omilta sivuilta, vaan muutaman vuoden takaisesta Tammen kustantamasta Kinuskikissa leipoo-kirjasta. Nyt on muuten ilmestynyt uudempikin kirja samaiselta leivontablogistilta...
Tähän kakkuun tulee keksipohja ja väliin sitruunarahkan ja vanilijakreemin, sekä mansikkapyreen sekoitus. Koko hökötys kuorrutetaan kinuskikannella. Tähän kohtaan leipojan huomio: seuraavalla kerralla jätän ohjeessa mainitun liivatteen kinuskipäällisestä pois. Sitä ei mielestäni tarvitse kiilteenkään puolesta ja luulen, että lopputulos on liivatteetta myös entistäkin maukkaampi.

Hah. Äidin silmistä näkyy parin päivän kondiittoriurakka ja nuhainen nenäkin kruunaa kuvan. Ehkä mustavalko oli tähän hyvä valinta, koska nenän punaisuus ei kuvassa näy. :-D Synttäriasuna vaaleanpunainen kotelomekko asiaankuuluvine asusteineen. Teemaväri nääs...
Jatketaan juttua huomenna. Tänää keskityn viikon aloittamiseen perinteisillä arkiaskareilla, joihin kuuluu viikon ruuat ja vaatehuolto. Jospa olo antaisi periksi jo pieneen treeniinkin. Jos ei, keskityn raikkaassa syysilmassa ulkoiluun vaunulenkkien muodossa. <3 ....vielä kun sellainen työnneltävä minulla on <3 <3 <3

Kuvat:
FashionHunny

perjantai 22. elokuuta 2014

Hatshii!


Ennen synttärihypetystä vielä vinkki syksyn flunssakauteen. Täällä meinasi tauti iskeä, vaan jäipäs kakkoseksi. No jos totta puhutaan, podin kuluneella viikolla puolitoista vuorokautta, mutta nyt alkaa taas aurinkopaistaa. Ja se on hyvä, koska tänään pitää tehdä superpaljon juttuja liittyen Nekkulin synttäreihin. Kakut on vielä leipomatta, huusholli siivoamatta ja pienet yllärit ja koristeet vasta mielikuvituksen tasolla. <3
Miten siis toivutaan alkavasta flunssasta? No ainakin töpäkällä määrällä c-vitamiinia ja taikatipoilla nimeltään Echinacea. Tuo tyrmäysjuoma oli mieheni keksintö, jota join kiltisti käskystä melkein puoli litraa. Se tepsi, koska flunssa on tiessään, mutta maistui ihan kamalalta. Sekoituksen mittasuhteita en viitsi edes tähän laittaa...

Seuraavassa ohjeessa oma flunssajuomani, joka on leppoisan hunajainen, lämmin ja inkiväärin, sekä sitruunan maustama. Tämä juoma on sellainen villasukat jalkaan-tyyppinen ja huomattavasti rauhallisempi. Mielestäni flunssaisenakin saa nauttia, tai pikemminkin juuri silloin. Tästä juomasta alkuperäisen myrkyn kettänyt puolisonikin tykkäsi. :-D

Tarvitset juomaan litran vettä, palan tuoretta inkivääriä, luomusitruunan ja juoksevaa hunajaa. Kaada vesi kattilaan. Halkaise sitruuna ja purista toisen puolikkaan mehu veteen. Fileeraa toisesta puolikkaasta lohkot irti ja laita ne myös veteen. Leikkaa inkivääristä kuusi ohutta siivua ja ota niistä kuori pois. Laita nekin veteen ja aloita juoman keittäminen. Keittele juomaa 15 minuuttia ja siivilöi se sitten termoskannuun. Nauti juomaa kuumana, ja sekoita kupilliseesi aina hunajaa maun mukaan.

Tämän juoman kanssa on tarkoitus ottaa rauhallisesti. Juoma nautitaan lempparikupista ja mieluiten peiton alla. Tarkoitus on myös vetää villasukat jalkaan, lukea muotilehtiä ja syödä pieni lautasellinen keksejä. :-) ...ja juustoja.
Ihanaa viikonloppua (toivottavasti ilman flunssaa) ja palataan juhlien jälkimainingeissa ensi viikolla. <3






Kuvat:
FashionHunny



torstai 21. elokuuta 2014

Birthdayparty look

Hahhahahhaa! Piristystä tähän sateen täyttämään viikkoon. Ollaan nimittäin jo voiton puolella. Jaksaa jaksaa! Ohessa kuvia viime viikonlopun synttäri-illallisen lookista. Koko juttu kehiteltiin söpösen pikkuhatun ympärille. Tiedän! Taas hattuasiaa, mutta täällä aikaisemmin lueskelleet tietävät, että rakastan hattuja. (muiden asusteiden ohessa. :-D) Hattulöytö yhdistettiin tälläkertaa silkkitoppiin ja nahkalegginsseihin. Toimi! Paitsi, että kuvaaja oli hukannut illan aikana lookistani ne jalat. :-) Jokatapauksessa... jotta liialta söpöilyltä vältyttiin, kasasin vaaleanpunaiseen yläosaan rutkasti mustaa ja nahkaa aisapariksi. Matka taittui mustissa korkkareissa.
Tässä yläpuolen kuvassa vasta marssitaan kotia kohti maailman suurin hatturasia mukana. Samalla käsivarrella keikkuu myös eilisessäkin postauksessa nähty Bolga Basket. Se on afrikkalaisten naisten Birkin. Käsintehty ostosveska Ghanasta.

Tästä kuvasta voisi saada käsityksen, että sitä ollaan häihin menossa. Eipäs vaan ollakaan. Hatun kanssa sopisi erinomaisesti kotelomekko tai kellohelmainen hamonen, mutta kukaan ei siis estä yhdistämästä sitä vaikka jumpsuittiin tai tässä tapauksessa niihin nahkaleggareihin.


Hatun kanssa ei arkikäytössä kannata hiusten kanssa hirmuisesti yliyrittää. Pikkuinen nuttura riittää. Monimutkaisemmassa kampauksessa mennään helposti juuri sinne häähulluttelun puolelle. 
Tällaisia ajatuksia tänään. Rohkeasti vaan asustamaan, leidit!

Birthday asu:
Coat: By Malene Birger
Leggins: Helmut Lang
Blouse: French Connection
Bag: Becksöndergaard
Scarf: By Malene Birger
Hat: Bon Bureau

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Purpleday á la Bonbureau







Ihania, eikö totta? Viikonlopun alle oli hyvä käydä hakemassa hattuja ja hiuskoristeita Korkeavuorenkadulta. Olimme lauantaina piiitkästä aikaa ulkona ja tietysti outfit piti olla asianmukainen. <3 Siitä lisää myöhemmin...Sen verran voin sanoa, että just amazing asu ja en todellakaan aio jättää kokeiluja tähän...
Nyt kuitenkin syksyä varten varustautumisesta. Olen jo pidemmän aikaa etsinyt syksyyn uutta hattua. Olen nääs hattufriikki. Sen tietävät myös BonBureaun Lena ja Miia. ;-) Selailin ihania hattuja useammankin nettiputiikin sivuilta, mutta lopuksi päädyin Korkkarille. Olen loppukesän aikana seurannut hattujen käyttöä niin Kate Middletonin Instagramin kautta, kuin erilaisista muistakin julkaisuista. Tottakai tiedostan, että turhan paljoa ei hovietikettiin kannata täällä Suomessa sortua, vaikka se olisi kuinka ihanaa. Ei vaan istu ihan meikäläiseen maisemaan. Mutta kuitenkin. Löytyy noista hattujutuista Helsinginkin katukuvaan sopivia ja ainakin erityitilaisuuksiin. Katsokaa vaikka Jane Taylor Millinerin sivuja!
Kukaan ei kuitenkaan estä rohkeampiakaan kokeiluja, jos hommaa vähän modifioi taustaan sopivaksi. Päädyin itse tähän superihanaan liilaan huopahattuun, jonka yleellinen väri on suorastaan rojalistinen. Vaihtoehtona olisi ollut myös samaa mallia oleva punainen, mutta uskokaa tai älkää, se oli turhan kesy. Mallin nimi on Audrey, eikä nimen takaa löytyvää tarkoitusta ole tarpeen tässä sen enempää avata. ;-) Hattu on ohuenohutta kaninkarvasta tehtyä huopaa, eli se tuntuu maailman pehmeimmältä. Näillä sadekeleillä se saa vielä odotella omassa rasiassaan, joka on muuten mainio paikka säilyttää hattuja. Jos joku tietää, mistä hatturasioita voisi ostaa ihan irtonaisena, niin vinkkiä. Minulla olisi muutama kaunokainen ilman asianmukaista kotia.
Nauttikaa vielä yläpuolen kuvista. Hatun sävyyn sopivia hortensioita oli pakko kuvata tähänkin vielä uudelleen, koska väri oli niin osuva. Ihanat kukat! Ja ihana hattu! Yksi niistä! Ja huomenna näytän teille sen weekendasun. :-)

Kuvat:
FashionHunny

tiistai 19. elokuuta 2014

Toll house cookies







Näissä kuvissa valmistaudutaan jo tulevan viikonlopun synttäreihin. Olen ajatellut laittaa perinteisesti makeaa tarjolle. Ehkä jokunen pikkusuolainen löytää tiensä kahvipöytään, mutta enemmän mennään sokerisen makumaailman puolella. Meillä on iso perhe tulossa vierailulle, joten on helpointa laittaa pystyyn tarjoilupöytä, josta jokainen sitten hakee mieleistään syötävää. Nekkulihan on keskipisteenä, joten aion välttyä virheeltä touhottaa liikaa keittiössä. Sen sijaan keskityn viettämään synttäreitä kuopukseni kanssa. <3 Olen niin monta kertaa lipsahtanut sinne hääräämisen puolelle, että nyt osaan jo jollain tavalla välttää sitä. Hääräämisen voi sitäpaitsi tehdä nyt etukäteen. :-D Viikon alussa oli hyvä valmistaa cookiesit, jotta ne ehtivät hiukan kuivahtaa ja napakoitua purkissaan.
Kyseessä on alunperin varmaankin Nestlén oma resepti, joka on sitten muokkautunut aikojen saatossa. Alkuperäisessä reseptissä on käytetty Nestlén toll house-suklaaraetta, mistä otaksun nimen tulevan. Tämän kyseisen reseptin alkuperä on kuitenkin itseltäni hämärän peitossa. Olen valmistanut näitä monta vuotta, ja resepti löytyy käsinkirjoitetusta reseptikirjastani. Veikkaan, että ohje on netistä kaivettu. Ainakin reseptin mitat viittaisivat siihen, että olen ne aikanaan englanninkielestä muuttanut desi-mitoiksi. Kaiken kaikkiaan, nämä keksit ovat aivan ihania kylmän maidon kera ja lisäksi helppoja valmistaa.

Tarvitset:

220 g huoneenlämpöistä voita
1,8 dl sokeria
1,8 dl fariinisokeria
2,4 dl pähkinärouhetta (tämän voi myös jättää pois)
4,8 dl suklaata rouhittuna
1 tl vanilijauutetta
5,5 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
1 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
m&m karamelleja pussillinen

Lämmitä uuni 190 asteeseen. Vatkaa voi, sokerit ja vanilijauute kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen seokseen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan. Lisää lopuksi ns. sattumat, eli suklaarouhe ja pähkinät. Lusikoi pellille hiukan golfpalloa pienempia kekoja, joihin voit painella koristeeksi m&m-karkkeja. Paista keksejä uunissa 11-15 minuuttia. Kannattaa tarkistaa keksien tilanne 10 minuutin jälkeen, jotta pita kekseissä ei pala. Keksi saattavat jäädä aika mehukkaiksi, joten ne on hyvä jäähdyttää ja kuivattaa tasaisella alustalla, jotteivat ne vääntyile. Kuivattamisella tarkoitan, että keksit on parempi varastoida, kun ne eivät ole kauttaaltaan enää niin pehmoisia.

Näitä meillä nappaillaan loppuviikosta muiden juttujen ohella. Enjoy! Huomenna uusia juttuja. Lahjat pitää pakata, koristeet miettiä ja mahtuuhan viikkoon paljon muutakin. <3

Kuvat:
FashionHunny