perjantai 28. helmikuuta 2014

Torstai-ilta with style!

Eilinen meni kauniiden asioiden parissa. Tiedän, että jotkut muoti-ja lifestylebloggarit syyllistyvät välillä ärsyttävään voiihanuuttahöpöhöpö-hehkutukseen. Mutta...voi ihanuutta! :-D
Kuten eilen mainitsin, tykkään pukeutua töissä. Ja arkena. Ja jokapaikassa. :-) Mielestäni kauniisti suunniteltu vaate, jossa leikkaukset toimivat kantajansa päällä, on osoitus ammattitaidosta ja toisaalta ilahduttaa katselijoita. Lisäksi se piristää omaa mieltä. Monet naiset sanovat pukeutuvansa itsensä vuoksi ja tätä väitettä usein kyseenalaistetaan. Etkö muka pukeudu näyttääksesi muille? En. Piste. Rakastan vaatteita, muotia, tyyliä ja kauneutta. Se ei tarkoita, että olisin tyylitaituri, jolle ei koskaan satu ylilyöntejä, tai joka ei komapastele korkokengissään, vaan sitä, että ryhtini paranee, hymyni levenee ja olen hyvällä tuulella saadessani nauttia kauneudesta. Osaan nauttia siitä myös ihaillessani tyylikkäitä ja laadukkaita vaatteita muiden yllä. 
Eilen sain ihailla niitä Mycokon kevään muotia pursuavassa tyyli-illassa. Paikalla olivat kantikset ja ihana Mycokon Elina ammattitaitoisine myyjineen.
Kauniita, eikö?
Voi vitsi, kun en ole toimistohommissa nyt. Kotelomekkoa kotelomekon vieressä ja mitä herkullisimmissa väreissä! Voikohan vaunuja työnnellä kotelossa...? Jos vaan pokkana työntäisin...
Kevättä soviteltiin ihan urakalla ja kuohuviini kruunasi ladyjen hurmoksen. 
Entisestä elämästäni ammentaen, haluan hehkuttaa kaikille myyjien ammattitaitoa. Arvostan todella vaateosoksilla saamaani palvelua. Mielestäni myyjän pitää jo ovelta nähdä asiakkaan tyylistä puolet ja erityisesti vaatekoko. Hyvä myyjä osaa antaa tilaa asiakkaan pohdinnalle, mutta tarvittaessa auttaa myös päätöksenteossa. On todella valitettavaa, että suurissa ketjumyymällöissä, tai jopa isoissa tavarataloissa käytetään niin paljon ns. kausimyyjiä. Mitenkään väheksymättä näitä henkilöitä, joudun kuitenkin toteamaan, että alusasumyyjän ammattitaitoa ei välttämättä ole samalla henkilöllä, jonka pitäisi tietää kengistä jotain, tai joka paikkaa asustemyyjää aika ajoin. Siksi suosin erikoisliikkeitä, koska saan niistä palvelua ja ne tuntevat tyylini. Lisäksi koen, että laadukasta vaatetta ostaessani, maksan myös palvelusta. Minun ei tarvitse mennä yksin vaatekasan kanssa sovituskoppiin, ja hetkeä ennen joku on vielä tokaissut:"Vain kaksi tuotetta kerralla", tai muuta liukuhihnamaista. Palvelevassa liikkeessä saan vaikka asua kopissa niin kauan, että olen tehnyt päätökseni, eikä kukaan hätyytä minua ulos tai jopa suhtaudu minuun väliinpitämättömästi. Minulle myydään ja minä puolestani arvostan saamaani asiantuntemusta. Se jos mikä on vuorovaikutusta, jossa molemmat osapuolet voittavat.
Noh..nyt vaahtoaminen sikseen. Nauttikaa näistä kuvista ja kevään muodista! Ja piipahtakaa tuossa liikkeessä, kun ehditte.
Kevääseen nudekorkkaria, mustaa ja wedgeä! Ihquja! ;-)
Keskellä hulinaa...

Kuvat: FashionHunny

torstai 27. helmikuuta 2014

Takaisin töihin syystä, että...

Haluaisinkin jo takaisin töihin. Asialla ei ole mitään tekemistä kotona jaksamisen kanssa. Syy on vallan toinen...työvaatteet. :-) Kotiin jäädessä pukeutuminen muuttuu väkisinkin hiukan erilaiseksi totutusta. Kaappiin ovat jääneet tosiaan ne korkkarit ja kynähameet. Tilalle on vedetty toppeja, neuletakkeja ja farkkuja. Onneksi kotiin jääminen mahdollistaa keväällä ihanien hulmuhelmamekkojen, hattujen ja huivien käyttämisen, joita tuskin päälläni töissä nähtäisiin...kaikki muu on varmaan jo nähty. :-)
Pääsen tänään yhteen ihanaan paikkaan maailman tyylikkäimpien naisten kanssa ja saan samalla haaveilla kokonaisuuksista, jotka vetäisin päälleni töihin lähtiessä. Koitan saada hyviä kuvia mukaani  teillekin, niin ymmärätte paremmin, mistä on kyse. Toivon myös, että saatte jotain inspiraatiota omaan työpukeutumiseen, koska sehän on työelämässä yksi hauskimmista jutuista. ;-) Ja hei...kyllä varmaan löytyy myös jotain minullekin sopivaa. On ollut tapana...


Kuva:
Luisa Cerano/luisacerano.com

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Mikä tekee iloiseksi?

Otsikon kysymykseen vastaus: monikin asia. :-) Tässä kuitenkin muutamia sattumanvaraisessa järjestyksessä: lapset, hyvä ruoka, matkustelu, hyvä käytös, puoliso, kevät, valoisuus, kukat, ystävät, kirjat...niin juuri, lukeminen. Joku aika sitten listailin kirjoja, joita haluan lukea tänä keväänä. Tänään Hesarin loistavat kritiikit uudelle kotimaiselle esikoiselle kirvoitti tutkimaan vielä uudelleen keväällä ilmestyviä kirjoja. Koska nyt kotona ollessa Nekkuli vie jonkin verran aikaa lukemiselta, tarkemmin sanottuna kaiken aja, haluan saada käsiini erityisesti kirjoja, jotka vievät mennessään jo heti ensimmäiseltä sivulta lähtien. Viime keväänä sellaisia olivat Mooses Mentulan Isän kanssa kahden ja Gillian Flynnin Kiltti tyttö. Nyt olen saanut käsiini kaksi uutta käännettyä kaunokirjaa, Delacourtin Katseenvangitsijat ja Delijanin Jakarandapuun lapset. Niille, jotka eivät vielä näitä kirjailijoita tunne, muutama taustatieto. Grégoire Delacourtilta tuli viime vuoden keväällä ensimmäinen suomennettu teos, Onnenkoukkuja ja Sahar Delijani puolestaan debytoi nyt kirjailijana esikoisellaan, joka on jo käännetty 27 kielelle ja myyty 70 maahan.
Aloitin nyt tuon Delacourtin ja se kyllä vie mennessään. Kirjan on luonnehdittu sisältävän kipeänsuloista huumoria ranskalaiseen, kepeän älykkääseen tapaan ja allekirjoitan tuon luonnehdinnan täysin. Kirja alkaa Arthur Dreyfussin avatessa oven, jonka takana seisoo Scarlett Johansson. Kertomuksessa pohditaan nykymaailman pinnallisuutta henkilöhahmojen kautta. Olen nyt sivulla 72, ja pelkään jo, että kohta kirja loppuu. :-)

Jakarandapuun lapset taas kertoo Iranin lähihistoriasta ja perheiden tragedioista vallankumouksen jälkeisessä ajassa. Aika kulkee kirjassa 1983 vuoden Teheranista tähän päivään. Kirjan alussa Neda-tyttö syntyy vankilaan ja viedään äidiltänsä pois sylivauvana. Kolmivuotiaan Omid-pojan vanhemmat puolestaan pidätetään kesken aterioinnin. Kirja on parhaillaan lainassa, ja luen sen heti kun se palautuu, mutta maltan tuskin odottaa. Kevääseen(kin) kuuluu muutama hyvä lukuromaani, joka vie mennessään. On hyvä aloittaa muutama vangitseva tarina pimeän aikaan ja ne luettuaan huomata, että on kevät ja valoisaa. :-)

Kevään pian tullessa aion lukemisen lisäksi tehdä itseni ja läheiseni iloiseksi noilla kaikilla mainitsemillani asioilla. Siihen voisi vielä lisätä yhteisen ajan perheen ja ystävien kanssa. Ja ajan itseni kanssa. Siitä tulen tosi iloiseksi. :-)

tiistai 25. helmikuuta 2014

Matkakuumetta

Koska helmikuu on kohta lopuillaan ja siinä muassa myös ihmisten talvilomat, on aika siirtyä haaveilemaan kesälomista. Minne sitä lähtisi puolison ja kahden pikkulapsen kanssa? Jotenkin houkuttaisi paikka, jossa äidille ainakin tuotaisiin kaikki valmiina nenän eteen ja viisivuotiaalle löytyisi paljon nähtävää sekä koettavaa. Nekkuli on vielä siinä vaiheessa, että kaikki, mitä tehdään yhdessä, on hänen mielestään hienoa. <3
Nykyisen viisivuotiaan ollessa saman ikäinen, kuin Nekkuli nyt, testasimme erilaiset matkustusmuodot järjestyksessä. Olin saanut päähäni, että pitää kokeilla autopahoinvointi, merisairaus ja lentokoneessa korvakipu. Teimme siis saman kesän aikana automatkan, risteilyn ja lensimme Roomaan. :-) Kaikki meni nappiin, ihme kyllä. Tuo viimeksi mainittu matkakohdekin valittiin sen perusteella, mikä lento menee päiväuniaikaan ja kolme tuntia. :-) (olin vähän tarkka tossa vaiheessa...:-) )Mutta toisaalta, tehtiin kaikki itselle aika helpoksi siten.
Nyt olisi mielen päällä joku kaupunkikohde, jonne samalla tavalla lentäisi kohtuudella ajan suhteen, ruoka olisi hyvää ja ilma sopiva loma-aikana.

Olemme tähän mennessä pikkuperheenä tehneet ihan perinteisiä laivamatkoja Tukholmaan ja viettäneet siellä aikaa keskustassa, sekä Djurgårdenissa. Djurgårdenissa sijaitsee myös Ruotsin lapsiystävällisimmäksi listattu hotelli, Scandic Hasselbacka, jota voin lämpimästi suositella. Hotelli on kauniilla paikalla ja aivan Grönalundin vieressä. Junibacken Djurgårdenissa on ihan ehdoton tuollaisen neljävuotiaan kanssa. Samoin, jos Tukholmasta ajelee autolla Nynäshamniin ja laivalla Gotlantiin, löytyy Visbystä ihania paikkoja kierrellä lasten kanssa. Visbyn lähellä sijaitseva Peppi-maa esimerkiksi houkuttaa vesipuistollaan ja hupilaitteillaan.

Aikaisemmalla kokoonpanolla olemme matkustaneet myös Ranskassa ja Skotlannissa. Ranskassa Nizza on ollut pikkukaverin mieleen. Place Massénalla on ollut paljon nähtävää ja rannassa sijaitseva karuselli on ollut kovalla käytöllä. Rannan bulevardia voi ihastella aamulenkillä ja La Chateun näköalapaikalle ihmisiä kuljettava juna on ollut minituristin mieleen.

Skotlannissa voiton vei Edinburgin eläintarha ja siellä asuvat pingviinit. Lisäksi vierailimme Balmoralissa, jonka puutarhan labyrintit miellyttivät kovasti. Skotlannissa, St. Andrewsissa, Isle of Skyessa ja Invernessissä matkustaminen oli kyllä meille aikuisillekin aivan once in a lifetime-juttu! Lasten kanssa kannattaa kuitenkin katsoa reitit tarkkaan etukäteen. Meillä meni paljon automatkojen kanssa aikaa, koska tiet eivät olleetkaan niin nopeita, kun kartasta näytti ensi katsomalta. Hyvinpä tuo onneksi jaksoi istua.
Balmoralissa oli huikea puutarha. Minäkin haluaisin nojailla näihin seiniin kesälomieni aikana. Ei ollenkaan paha vapaa-ajanasunto...:-)
Katsokaa näitä ihania kuvia Isle of Skyesta! On kuin hyppäisi Agatha Christien romaaniin. Hotelli oli kerrassaan upealla paikalla.
Tämä on Loch Ness järveltä. Tuo rannan jyrkänteessä oleva jälki on kuulemma peräisin historialliselta hetkeltä, kun hirviö yritti kiivetä järvestä ylös siinä onnistumatta ja valui takaisin syvyyksiin. Jyrkänteeseen jäi tuollaiset kynnen jäljet...
Eli eli...nyt mietintään se ensi kesän reissu. Näiden matkojen perusteella uskallan suositella reissaamista lasten kanssa. Ja se on jo jotain, koska olen sellainen arkajalka. :-)


maanantai 24. helmikuuta 2014

OMG kun hiukset lähtee, onneksi on hattuja...

Sitä vaan viikon alkuun, että nyt lähtee hiuksia ja paljon. Tiedän ennestään vanhemman lapsen kohdalla, että hiukset ohenee tässä puolen vuoden kohdalla, mutta silti se tuntuu ihan kamalalta. Olen kalju! Tuntuu, että hiuksia on joka paikassa. Varsinkin, kun ne on tummia, niin oikein näkyy, missä olen kulkenut. Susun luona kampaajallakin ollessani kyselin, että paljonko niitä pesupaikalle jäi? No jäihän niitä...ja paljon. Susu yritti lohduttaa, että sä et varmaan ole harjannut irronneita hiuksia samana päivänä. Itsestäni kyllä tuntuu, että tukkaa lähtee ihan harjaamattakin. Mikä siis neuvoksi, kun tuntuu, ettei tätä liehulettiä saa mitenkään? Hattu! :-)
Ihan oikeesti! Odotan, että päähän voi laittaa muutakin kuin pipon Enni Rukajärvi-stailiin. Vaikka eihän siinäkään mitään vikaa tosin ole. :-) Omasta kaapista suosikkejani ovat nuo ikivanhat kapealieriset hatut yläkuvassa ja tuo alapuolen Maison Michelin ohut villahattu. Kevääksi pitää kyllä saada muutama uusi tekele. Olen kerran elämässäni teettänyt hatun modistilla Helsingissä Teatterikujalla. En muista paikan nimeä, mutta daami teki minulle ohjeitteni mukaan ohuesta mokkasäämiskästä mustan turbaanihatun. :-) Se on ihan must vieläkin. Ja huomatkaa, turbaanit tulivat muotiin vasta 2010-luvulla uudelleen, esim. Missonilla.
Tuollaisen Guccin leveälierisen kesähatun haluaisin. Kaapista löytyy Puccin hiukan samantyylinen, mutta eihän se sama asia tietenkään ole. :-) Sopisi ihanasti aikas uuden Odd Mollyn maksimekon kanssa, josta tulee kuvaa, kunhan ilmat lämpiää.
Eikös mene ihanasti alaspäin tuo lieri. Ja syvälle päähän koko hattu. Uskaltaisiko hatun tilata netistä? Pitäisihän se nyt sovittaa ainakin koon puolesta päähän...vai pitäisikö?
Rannalle tuo Maison Michelin söpöliini. Sopisi boyfriend-farkkujen ja kiilasandaalien kera. 
Speakin of...
 Nää on vaan niin staileja!
Lämpimiä kelejä odotellessa ja etenkin kevättä. Vaikka olisin kokonaan ilman hiuksia, en anna sen häiritä. Niin makeita hattuvirityksiä on jo mielessä.

ps. pientä hiomista tämän ulkoasun kanssa, joten pliis, älä hermostu. :-)

Kuvat:
Fashionhunny
net-a-porter.com
wonderwall

lauantai 22. helmikuuta 2014

Oikea päivä ja oikea suklaakakkujen kuningatar

Uskomattoman harmaa viikko vain jatkuu! Millä ihmiset jaksaa taistella tätä harmautta vastaan? Tänään on muuten oikea päivä. Siis oikea päivä juhlia viittä vuotta. Eilisten lastenjuhlien jälkeen sai ladata akut uudelleen tämän päivän synttäririentoon. Onneksi vuorossa oli rauhallisempi versio edellisestä.
Muistan päivän viisi vuotta sitten, kun minusta tuli äiti. Viikonloppu oli huomattavan erilainen ihan synnyttämisestä huolimattakin. Oli nimittäin sydäntalvi. Lunta ja pakkasta riitti. Mies lähti edellisenä aamuna pelaamaan sählyä ja soitin sen takaisin treeneistä viemään sairaalaan. Seuraavana aamuna synnytys käynnistettiin ja illalla me oltiin perhe. Poika oli laskiaisen vauva ja vielä sunnuntailapsi. 
Tuntui rauhalliselta. <3
Tänään herättiin vesisateeseen, lapsia on kaksi ja hurlumhei alkaa aamusta. Vedettiin lounasretkellekin kumpparit jalkaan, kun taivaalta tuli vettä. 
Aamusekoilun jälkeen saatiin lounasajan lähestyessä kaikki ovesta ulos ja suunnattiin lounaalle synttärisankarin toivomaan paikkaan. 
Kyseinen paikka on muuten mitä kaunein ympäri vuoden, mutta tänään harmaus kyllä teetti työtä paikan kauneuden ylistämisessä. :-) Joka tapauksessa, tästä tavernasta saa erittäin hyvää ruokaa ja lapset viihtyvät myös. Lisäksi sinne on kivaa suunnata lämpimillä keleillä istumaan niin mamilounaalle ystävän kanssa, kuin viinilasilliselle illan tullen oman puolison kanssa. Edellinen kerta on kyllä...ennen kahta lasta. :-) Talvella paikka on mitä parhain kuuman kaakaon nauttimiseen, kun jäälle pääsee pulkan ja suksien kanssa ravintolan kulmalta. 
...nyt vaan puuttuu ne jäät ja pulkka...

Kotiintultua vietettiin vielä kertaalleen synttärijuhlia.
Kakun tein tälle päivälle helpoimman kaavan mukaan. Ensinnäkin tämä kakku oli sankarin toive ja toiseksi se on maailman helpoin ja mukautuu hiukan erilailla tilanteen vaatiessa.
Kyseessä on suklaatryffelikakku. Nam! Pohja on ohut kakkutaikinapohja ja päälle tulee PAKSU kerros suklaatryffeliä, jonka voi maustaa mielensä mukaan. Kaveriksi sopii espresso, mutta tummapaahtoinen tavallinenkin kahvi sopii. Kakku tehdään kohtalaisen pieneen vuokaan, koska se on aika tuhti. Tämän kokoisesta kakusta riittää ainakin kahdelletoista vieraalle, jollei enemmällekin määrälle.

Tässä kuitenkin ohje:
POHJA:
75g voita
75g sokeria
2 munaa kevyesti vatkattuna
75g vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
25g kaakaojauhetta
50g mantelirouhetta, 
jonka voi vaihtaa halutessaan vaikka mihin. Mietin juuri, että voisihan pohjassa olla mantelien sijaan vaikka kuivattuja hedelmiäkin, niin siitä tulisi jouluinen kakku...sopisi tumman truffelin kanssa.
TÄYTE:
350g tummaa suklaata (itse laitan sinnepäin...)
100g voita (sama juttu)
3dl kuohukermaa
75g pikkuleivänmuruja (esim. Marie...)
vaihtoehtoisesti:
3rkl tummaa rommia, cointreauta, appelssiinimehua...
  • Voitele irtopohjainen vuoka (20cm halkaisija) ja peitä pohja leivinpaperilla. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat vähitellen ja vatkaa hyvin jokaisen lisäyksen jälkeen.
  • Siivilöi jauhot, leivinjauhe, kaakaojauhe ja mantelirouhe ja hämmennä ne varovasti sekaan puuhaarukkaa käyttäen. Puuhaarukka on tärkeä. ;-) Siirrä taikina vuokaan ja paista 180 asteessa 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä 5 minuuttia, ota vuoasta ja siirrä ritilälle jäähtymään. Putsaa vuoka sillä aikaa ja siirrä jäähtynyt kakku siihen takaisin.
  • Tryffelipäällyste: Sulata kattilassa suklaa voin ja kerman kanssa. Ole varovainen lämpötilan kanssa ja valitse pienehkö kattila, muuten palaa helposti. Hämmennä jatkuvasti. Anna jäähtyä ja nosta 30 minuutiksi jääkaappiin. Vatkaa massaa hyvin puulusikalla ja nosta takaisin jääkaappiin uudelleen 30 minuutiksi. Vatkaa jälleen ja lisää pikkuleivän murut, sekä rommi/ joku muu. Itse laitoin tänään appelsiinimehua ja lisäksi raastoin yhden appelsiinin kuoren joukkoon. Sekoita hyvin. Kaada kakkupohjan päälle ja nosta jääkappiin ainakin 3 tunniksi.
  • Päälle sopii koristeeksi suklaaseen dipattuja mansikoita, ananaskirsikoita, macaronseja jne...
  • Vuoasta irroitetun kakun reunat ovat vähän repaleiset. Voit siistiä ne veitsellä, peittää vaikka dominokekseillä, suklaakermalla, painaa niihin strösseleitä, jne...
  • Mietin juuri tässä lennossa, että sekä kakkupohjaa, että suklaamassaa voi maustaa jouluisilla mausteilla ja toisaalta tryffeliin sekoittaa vaikka Marianne rakeita... voi siis tehdä kaikenlaisia versioita.
  • Nosta kakku ennen tarjoilua jääkaapista ainakin 15 min ennen tarjoilua. On niin jämäkkää, että hyvä, jos ehtii hiukan pehmetä ensin.

Kakun koristelun jälkeen mami veti korkkari jalkaan ja tukan nutturalle. Meidän kakun päällä oli koristeena tänään pikkuauto. Se oli sankarin toive, joten vähälläpä pääsin. :-)




Päivän juhla-asu:
Top: Liu Jo
Jeans: Denim&Supply Ralph Lauren
Pumps: Isabel Marant pour H&M
Earrings: Misst
Necklace: Cecilie Melli











perjantai 21. helmikuuta 2014

Onnen kyyneleet

Tänään juhlittiin viittä vuotta. Viitä vuotta pienenä poikana ja viittä vuotta äitinä.
Talo oli täynnä vilinää ja huisketta. Pakko myöntää, että esivalmistelut veivät oman energiansa, mutta vaiva oli sen arvoista. Iloa ja riemua loistavat pienet kasvot ja paljon leikkejä ja pelejä omien synttärivieraiden kanssa. Ilmassa on pientä haikeutta. Eikös lapset jaeta ikäluokan mukaan vauvoihin, taaperoihin, leikki-ikäisiin ja kouluikäisiin. Nyt meillä vietetään jo leikki-iän viimeisiä vuosia esikoisen kohdalla ja äiti nieleskelee. Miten paljon noihin vuosiin onkaan mahtunut tapahtumia ihan meidän koko perheen kohdalla. Ja miten kyseenalaistamatta oma lapsi antaa tunnustusta vanhemmilleen ja pitää heitä sankareinaan. Niisk.
Esikoisen kanssa sitä aina miettii, olisiko jotain voinut tehdä paremmin ja onko hän jäänyt jostain paitsi, kun äiti on ensi kertaa astunut vanhemmuuteen juuri hänen kanssaan. Kaippa se on niin, että äitiyden huolesta, huonosta omastatunnosta ja syyllistämisestä ei koskaan pääse eroon. Eikä riittämättömyyden tunne taida jäädä vieraaksi kenellekään äidille, jolla on vähääkään sydän paikallaan. Totta kai meitä on moneen lähtöön ja kaikki toimivat aina tilanteessa parhaan tietonsa ja taitonsa mukaan. Nytkin tätä kirjoittaessa naurattaa, kuinka hyvin voin antaa muille synninpäästöjä, mutta itselle on niin vaikeaa suoda kiitosta vanhempana. Pitäisi muistaa, että riittävän hyväkin on toisille enemmän kuin tarpeeksi. Kukin siis oman jaksamisensa mukaan.
Joka tapauksessa, näistä kuvista ei paljoa iloa puutu. <3
Ja äitinä onneksi saan vielä hetken haistella vauvapöllyä meidän Nekkulin kohdalla.

Varokaa merirosvoja!
 
 
 
 
Nekkulillekin tuli omia vieraita. <3
 
Merirosvolaivajätskikakku ;-) Huomaa talouspaperirulla taustalla.
 
Kapteenin päivän asu, ja superkamera. (Mutta vielä ilman salamalaitetta, mikä näkyy kuvista)
Top: Chill Norway
Skirt: Boomerang
Jewellery: Våga
Camera: Canon EOS 6D
Mega hands: My own