Ihmeellinen maailma

Onko mitään ihanampaa, kuin sateiden jälkeen valloilleen pääsevä syysaurinko? Ilma on täynnä happea ja tuoksuja. 

Kävimme aloittelemassa kuluneen viikonlopun metsäretkellä, joka osoittautui menestykseksi juuri edellä mainittujen seikkojen ansiosta. Jos jotain lasten kanssa liikkuessaan saa vastineeksi jatkuvasta roudaamisesta, kiireestä ja tarpeiden tyydyttämisestä, niin se on kyllä hetkessä eläminen ja pienien asioiden huomioiminen. Oma perspektiivi muuttuu heti, kun pääsee tutkimaan luontoa oman jälkikasvun kanssa. Samalla pintaan nousevat omat lapsuusmuistot ja äidin kanssa tehdyt sieniretket. Olo on siis yhtäaikaa nostalginen ja kuitenkin uteliaan innokas. 

Kun malttaa hetkeksi rauhoittua tiskikoneen tyhjentämisen ja pyykkien silittämisen ohessa, saa ihmetellä muurahaista, lehtien muotoja ja vaikkapa kirkkaalla syystaivaalla esiintyvien pilvien muodostelmia. Retken ei tarvitse olla edes pitkä, saatikka kauas suuntautuva. Oman asuinympäristön pikkumetsä kelpaa hyvin. Aamupäivä ennen lounasta pitää sisällään jo niin monta minuuttia, että siinä ehtii vaikka mitä. Ihanimman fiiliksen itselleen saa, kun tajuaa, että ihminen kokee elämässään monta asiaa sen ensimmäisen kerran. Muistan, kun esikoiseni hämmästeli täysikuuta ääneen elämänsä ensimmäisen kerran. Ensimmäistä kertaa on yhdessä löydetty myös tähtikuvioita ja katseltu ilotulitusraketteja. Nuo asiat harvenevat iän karttuessa, mutta onneksi eivät kuitenkaan katoa. Vaikka olenkin nähnyt muurahaisen elämässäni aikaisemmin, voi olla että niin suureen kuormaan, jota se saattaa kantaa, en olekaan ennen törmännyt. Miten hienoa! Yhdessä ihmetteleminen lasten kanssa on parasta! Joskus hämmästely ihan yksinäänkin on aika ihanaa. Toivottavasti viikkoosi mahtuu monta positiivista ihmetyksen aihetta, koska niitä maailma on pullollaan. Täytyy vain malttaa huomata ja antaa mahdollisuus ihmettelylle. <3

Kuvat:

FashionHunny