Ajatuksia lukemisesta

Ihan uskomatonta, kuinka nopeasti viikko kuluu! Tuntuu, ettei ehdi kuin toimittaa tarvittavia asioita, täyttää lähellä olevien ihmisten tarpeita ja sitten nukkua. Voi tietysti olla, että uusi elämäntilanne työtilanteen kanssa vaatii pientä totuttelua.
Olen kuitenkin superiloinen saadessani olla taas kirjojen, kirjailijoiden ja kauniiden kuvien maailmassa. Sanonta poissa silmistä, poissa mielestä pitää niin täydellisesti paikkansa! Lukeminen on tosiaan jäänyt vähemmälle paitsi tietokirjallisuutta viimeisen kahden vuoden aikana. Olen toki lukenut kaunokirjallisuutta, mutten läheskään siinä määrin, kuin ollessani arkisin kiinni kustannustoiminnassa. Nyt tuntuu siltä, että silmäni ovat taas avautuneet! En voi muuta kuin ihastella, kuinka paljon maailmaan mahtuu ajatuksia, tarinoita, mielikuvia ja maisemia kirjan kansien väliin tallennettuna!
Minut on henkilökohtaisesti hurmannut uusi ruotsalaisen Stefan Ahnhemin esikoisdekkari Pimeään jäänyt, joka on yksinkertaisesti koukuttava. Kirjan juoni on rakennettu taitavasti psykologian ja toisaalta yksityiskohtaistenkin toimintakohtausten ympärille. Teema on mielestäni ajankohtainen, koska juonessa käsitellään mielen hajoamista mm. koulukiusaamisen seurauksena. Kirja on hirveä, mutta ah, niin hyvä!
Kaunon lisäksi odotan keväältä uutta neliväritietokirjallisuutta. Tulossa on ihastuttavia ruoka- ja puutarhakirjoja.
Vaikka periaatteessa tietoa ja kauniita kuvia saa nykyään näppärästi verkosta, olen itse niin vanhanaikainen ja toisaalta esteetikko, että kirja myös esineenä viehättää. Haluan tuntea kirjan tuoksun, selata kuvia ja tuntea kirjan painon kädessäni sitä lukiessani. Veikkaan, etten ole mielihaluineni yksin...Tiesitkö muuten, että tämä vuosi on kirjan vuosi, jonka aikana kirjaa ja lukemista halutaan eri teemojen kanssa nostaa?
Elämme valtavassa informaatiotulvassa, jossa ajastamme kilpailevat netti mm. blogeineen :-), TV, urheiluharrastukset, ystävät, lapset, puoliso, työ ja vaikka mikä! Kirjoitettu kirja ei ole poissa muodista, mutta se on kohteliaasti jäänyt odottamaan vuoroaan ja antaa höntyilijöiden juosta, kun juoksun aika on. Koska kirja on fiksu, se osaa ottaa tilansa myöhemminkin partaansa nauraen, mutta ainakin minä haluaisin ihmisten muistavan kirjoitetun tarinan voiman jo aikaisemmin. Luin jostain, että maailmassa on viimeisen kolmen vuoden aikana kirjoitettu kevyesti yli puolet maailmanhistorian kirjallisesta tuotannosta. Tämä johtuu nimenomaan mahdollisuudesta ilmaista itseään kirjallisesti netin kautta esimerkiksi kolumneissa ja blogeissa. Lisäksi uutisvirta elää reaaliajassa verkon välityksellä. Aikaisemmin kirjallinen tuotanto odotti ilmestymistään editorien, painokoneiden ja muiden sidosryhmien kanssa yhdessä ja se oli ainoa tapa saada äänensä kuuluviin niin lehdistössä, kuin muutoinkin. Nyt käytössä ovat molemmat tavat. Kumpi on sitten se parempi? Kuka saa päättää mitä minä kirjoitan ja pitääkö odottaa oman tuotoksensa ilmestymistä, vai lataisinko sen saman tien verkkoon?
Mielestäni nämä kaksi asiaa eivät missään olosuhteissa sulje toisiaan pois, päinvastoin! On upeaa, että maailmassa on mahdollisuus kuulla yhä useampien ihmisten ääni. On upeaa, että tarvittaessa viestinsä saa julkaistuksi salamannopeasti. Yhtä upeaa on pitkäjänteinen tarinankerronnan taito. Prosessi, jonka tuloksena henkilöt saavat ilmaa keuhkoihinsa, silmät syttyvät elämään ja juoni alkaa elää. Prosessi, jossa taitava graafikko kykenee tavoittamaan kirjailijan mielenmaiseman ja tarkoitusperät ja tuomaan mukanaan oman ilmaisunsa, jotta lukija saa hypätä ns. valmiiseen pöytään ja vain nauttia. Prosessi, jonka tuloksena on fyysinen esine, joka ei koskaan ole toistensa kaltainen.
Hurmaantuneena uudessa arjessani kirjakasojen keskellä, en voi muuta kuin ihailla kaikkea kirjallista ilmaisua harjoittavia ammattilaisia. Elämme niin pienellä kielialueella, että jokainen kotimaisella kielellä luettu kirja tukee olemassaoloamme ja itsetuntoamme enemmän, kuin edes ymmärrämme. Ja nimenomaan luettu kirja, ei ilmestynyt.
Kehotan kaikkia lukemaan juuri itselleen mieluisaa painettua sanaa, oli se sitten korkealentoisempaa tai ei. Lukemisen kautta ihminen saa harjoittaa itselleen luontaista uteliaisuuttaan, rikastuttaa ilmaisuaan ja taitoaan kommunikoida kirjallisesti. Sitä taitoa tarvitaan eteenpäinvietäväksi omalle jälkikasvulle ja täällä netissäkin. Vain kirjoitetun viestin voi ymmärtää totaalisen väärin äänensävyjen puuttuessa....tai totaalisen oikein tunteiden saadessa paperilla paljon monimuotoisemman sävyn kuin muualla.
Ihanaa viikonloppua ja kirjan vuotta! Ohessa muutama kansi, joiden alle kannattaa kurkistaa, liikuit sitten netissä, kirjastossa tai kirjakaupassa.

Kuvat:

FashionHunny