Rakkaudella raakaa ja makeaa

Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, minulla on todellisia vaikeuksia sokerin kohtuukäytön kanssa. Olen aina ollut herkuttelija, mutta viime aikoina touhu on riistäytynyt käsistä totaalisesti. Liekkö syynä epäsäännöllinen uni, vähäinen oma aika, vai omassa päässä luotu oikeutus kehon laiminlyöntiin? Olen saanut sokerin liikakäytöstä ystäviltänikin jo palautetta. 

Ystäväpiirini on valveutunutta sorttia, mitä tulee terveellisiin elämäntapoihin ja luonnonmukaisten raaka-aineiden käyttöön. Viimeksi ennen joulua saimme mahtavalla daamiporukalla kuunnella juuri tähän elämäntilanteeseen sopivia vinkkejä itsensä huolehtimisesta. Kaikki mitä suuhusi pistät, vaikuttaa jaksamiseen, terveyteen, ulkonäköön ja myös tähän yhteisen ympäristömme kuormittumiseen. Onko siis pikkulapsiaika herättänyt meissä huolen omasta jaksamisesta myös tulevaisuudessa? Nythän leikki on vasta alussa, mitä jälkikasvun kasvattamiseen tulee.

Haluan uskoa kohtuullisuuteen ruokavalion tarkistamisen suhteen, eli en todellakaan aio kieltäytyä sokerista kokonaan missään vaiheessa elämääni, ellei sitten elimistö ilmoita jotain täysin päinvastaista. Minun pitää vain oppia laittamaan ruokaa uusia raaka-aineita käyttäen ja uusilla tavoilla maustaen.

Viihdyn keittiössä todella hyvin, ja en mielestäni ole hellan edessä täysi tumpelo. Bravuureitani taitavatkin juuri olla ne makeammat herkut. Ainakin juhlissa, joita minusta muuten on aika ihanaa järjestää, makeat leipomukseni häviävät todella nopeasti. 

Viime viikolla sain käsiini opuksen, joka antaa toivoa minunlaisilleni sokerihiirille. Kyseessä on Karita Tykän uusi Raakaa ja makeaa-jälkkärikirja. Karita on kertonut lehdissä kirjastaan ja omasta elämäntilanteestaan pikkulapsen äitinä, joten ajattelin, että aiheen on sovittava minunkin nykyarkeeni. Sitäpaitsi, keittiössä puuhaaminen on niin hauskaa muutenkin, että uusien juttujen opettelu tekee siitä vain entistä koukuttavampaa.

Siispä, nopea kurvaisu luontaistuotekaupassa ja marketissa. Ajattelin aloittaa mustikkamoussella ja siihen suositellulla cashewkermalla. Mustikkamoussen rakenne perinteisen kermamoussen sijaan tehtiin reseptissä avokadosta ja banaanista. Pidän molemmista, joten jo reseptin luettuani tiesin että olen ihan turvallisilla vesillä. Avokado mietoutensa tähden sopii useampaankin mousseen antamaan rakennetta. Banaani taas tuo makeutta tullessaan. Pehmeyttä ja täyteläisyyttä mousseen lisättiin koookosmaidon muodossa.

Cashewkerma puolestaan tehtiin liotetuista cashewpähkinöistä ja kookosöljystä. Makeuttajana siinä toimi hunaja ja vanilijauute. Pakko todeta jo tässä vaiheessa, että siitä tuli taivaallista!

Tässä ollaan vasta pähkinöiden liotusvaiheessa ja lähtökuopissa.

Valmistaessani moussea, huomasin että kyse on superhelposta tavasta saada kohtuullisen nopeasti makeaa herkkua. Pisimmän ajan valmistusvaiheessa vei pähkinöiden liotus. Ei siis paistamisen odottamista, eikä kohotuksia. Raaka-aineiden oikea laatu puolestaan on todella vallitsevassa osassa onnistumisen kannalta. Esimerkiksi avokadojen on oltava erittäin kypsiä, jotta mousse ei jää raa'aksi avokadopirtelöksi. (Minulla oli yksi tällainen kokeilu ennen kuin osasin valita pöydältä oikean kypsyisen avokadon.) Toisin sanoen, samaa rakkautta vaaditaan, kuin puutarhan hoidossa. Ruokaa ei saa kiirehtiä, vaan raaka-aineiden pitää antaa rauhassa kehittyä. 

Lisäksi välineiden on oltava kunnossa. Ilman kunnon tehosekoitinta näiden herkkujen nauttimisesta voi vain haaveilla. 

Iltapäivän aikana pääsin askeleen lähemmäksi haaveilemaani terveellistä elämää. Mielestäni lopputulos ei ollut ollenkaan hassumpi, ja maistatin kotona sitä muillakin. 

Harmi, ettei minulla ollut niin kauniita astioita tuolle jälkkärille, kuin kirjan upeissa kuvissa. Sain taas keittokirjakollaasiini uuden kapistuksen myös ihailua varten. :-)

Tadaa!

Kyselin Karitalta hiukan käytännön vinkkejä ja vilauttelin myös skeptikko-korttia. Minulla on tässä hyvinkin lähipiirissä vastakkaista sukupuolta edustava henkilö, jolle sana terveysruoka aiheuttaa vastareaktioita. Ohessa muutamia Karitan huomiota kirjasta löytyvien vinkkien lisäksi. 

Ensinnäkin raaka-aineiden hankinnasta. Useassa ohjeessa tarvitaan nyt niin muodikasta kookosöljyä, raakakaakaomassaa tai raakakaakaojauhetta. Kaikkia näitä saa hyvin varustetuista luontaistuotekaupoista. Suurista marketeista saa myös kookosmaitoa. Karita on itse aivan lähiaikoina avaamassa omaa verkkokauppaa, Superlemonia, josta raaka-aineita voi myös kätevästi tilata. 

Kysäisin uteliaisuuttani, miten raakaherkkuihin suhtautuvat kaksi ääripäätä, joiden makutottumukset voivat olla kovinkin erilaisia, kuin meidän kolmikymppisten. Aivan, kyseessä siis lapset ja vanhempi ikäpolvi. Monestihan molemmat voivat vierastaa erilaiseksi kokemaansa uutta makua. Karitalla oli tähän positiivista omaa kokemusta niin pikkulapsen äitinä, kuin vanhemmankin kahvittelijan kestittäjänä. Ja tottahan se on, ettei terveyskorttia tarvitse aina vilauttaa. Voi vain sanoa kokeilleensa uutta reseptiä. ;-)

Kahvinjuonnista tuli mieleeni vielä erittäin relevantti kysymys liittyen uuteen tapaan tehdä ruokaa. Pilaanko terveellisen raakaravinnon maun tai kokemuksen ylipäätään, jos nautin herkkujen kanssa kahvia? Onneksi tässä Karitalla on hyvin samanlainen ideologia, kuin itselläni. Liian tiukkapipoista ei saa olla. Herkkujen kanssa sopii ihan tavallinen kahvi, kuten jälkkäripöydässä muutenkin ja ihanien suklaatryffeleiden kanssa vieläpä pehmoinen punaviini. Jess! 

Jos siis haluat helpon ja vaivattoman tavan tutustua terveellisempien jälkiruokatarjottavien maailmaan, suosittelen Karitan kirjaa. Kirjaa saa ainakin Akateemisesta kirjakaupasta ja Hartsan pakkaamana myös Tammen omasta kirjakaupasta Korkeavuorenkadulta. 

Reseptit ovat helppoja ja selkeitä. Itse aloitin moussejälkkäreistä, joiden reseptit ovat todella yksinkertaisia, mutta aion seuraavaksi siirtyä kirjan kakkuvaihtoehtoihin. Mistäköhän johtuisi..? :-D