torstai 15. toukokuuta 2014

Rohkeutta naiset! Sukanvarresta sijoitusmarkkinoille.

Kuten eilen mainitsin, aion nyt hiukan kirjoitella rahasta, joka suomalaiskansalliseen tapaan on puheenaiheena vaikea. Jokainen tietää mielestään parhaiten ja jokainen tietää myös parhaiten muiden kulutuskäyttäytymisestä. :-D Korostan, että kyse on seuraavassakin mielipiteestä, eikä tarkkaan punnituista faktoista kaikiltaosin Kenenkään ei siis ole syytä pahoittaa mieltään.
Sain tiistaina mahdollisuuden osallistua Helsingin Ekonomien kautta naisille suunnattuun sijoittajailtaan. Aihe ei varsinaisesti ole ihan vieras, mutta ajatusten kirkastaminen ajoittain tekee itse kullekin hyvää. Samalla sain tutustua upeisiin Pankkimuseon kokoelmiin, sekä suomalaisten liikepankkien historiaan. 
Pankkimaailmassa on myös nähtävillä upeaa arkkitehtuuria. Lisäksi pankit ovat pitäneet ja pitävät edelleen niin suoraan, kuin säätiöitynä huolta kansallisista taideaarteistamme. Tekstiä on laitettu rytmittämään kuvia Väinö Aaltosen upeista pronssipatsaista, jotka kuvaavat suomalaista työtä. Patsaat löytyvät Senaatintorin Nordean konttorista. Ennen niitä kuvia kuitenkin muistutus meidän naisten sijoituskäyttäytymisestä:
Juuri niin. Meillä naisilla menee aika ajoin rahaa asioihin, jotka eivät varsinaisesti tuota. Tuottavat toki mielihyvää, ruokkivat esteettistä silmää ja vaatekaappia, mutta siihen se sitten jääkin. Toinen naisilla oleva harhaluulo on, että kun rahaa ei kuluta, vaan sen antaa maata tilillä, syntyy säästöä. Vallitsevien korkojen aikana valitettava totuus rakkaat kanssasisaret on, että kannattaisi melkein ostaa ne kengät. :-) Suurimman osan tuottotilien korot eivät pitkässä juoksussa pääse edes lähelle inflaatiota, joten tilillä rahojaan ei ainakaan kannata makuuttaa.  Satc Carrie osti asunnon käsirahan verran kenkiä, joku taas laittaa rahansa johonkin muuhun. Kulutuksen ( jota tämä yhteiskunta pyöriäkseen kuitenkin kaipaa) lisäksi jokaisella tulisi olla myös ns. neljän V:n systeemi, ainakin päässään. Siihen kuuluu: varakassa, vaurastuminen, vanhuus ja vakuutus. 
Varakassa tarkoittaa tässä kohdassa sitä, että koskaan ei pidä joutua pulaan. Jos sattuu jotain äkillistä, on oltava keino myös talouden kannalta, jolla pääsee akuutista tilanteesta. Tähän tarkoitukseen soveltuu esim. luottokortti tai pienimuotoinen varakassa tilillä. Vaurastuminen puolestaan on se suurin V, johon jokaisen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Se nimittäin auttaa myös niissä seuraavissa kahdessa muussakin. Varallisuuden kartuttaminen eli vaurastuminen on varmaankin se, missä meillä naisilla on eniten parannettavaa. Tämä voi juontaa niin historiasta, kuin asenteistakin. Ainakin sadan vuoden takaisesta sääty-yhteiskunnasta on jäänyt jonkinlainen rasite. Naimisiinmeno on ollut se pääsääntöinen keino kartuttaa omaa varallisuutta. Tänäpäivänä naisten varallisuus alkaa jo vihdoin olla samoissa lukemissa miesten varallisuuden kanssa. Meillä on siis mahdollisuus myös lähiaikoina ylittää se. Selityksenä tähän on suurten ikäluokkien perintöjärjestelyt sekä naisten kyky ja mahdollisuus hoitaa omia varallisuusasioitaan. Myös koulutus ja naimisissaolevien naisten oleminen mukana työelämässä vaikuttaa asiaan. 
Jos ette esimerkiksi tienneet, mistä sana "pankkineiti" juontaa juurensa, niin se on puhtaasti sääty-yhteiskunnan peruja. Pankkiin otettiin töihin vain neiti-ihmisiä, koska naimisiin mentyään naiset jäivät kotiin. Kulttuurimme korosti, että nainen ei voi palvella kahta "herraa". Aika kaukaa haettua nykynaisen silmin, eikö? 
Suomessa varallisuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut 54%, joten kyllä joku on osannut sijoittaakin. Koska reaalipalkka on kuitenkin tänä päivänä suhteessa pienempi siihen nähden kuinka paljon kulutamme ja kuinka paljon esimerkiksi asumiskustannukset, ruoka ja vapaa-aika maksavat, on varallisuuden kasvattaminen tulevia sukupolvia varten paikallaan tästä eteenpäinkin.
Entä sitten vanhuus. Sitä meistä tuskin kukaan keskellä ruuhkavuosia osaa ajatella. Kotiäitinä ollessa ei palkkaa tule ja mikä ikävintä, eläkettä ei kerry. Eläkkeen lisäksi vanhuuden päiviin kuuluu omaisuuden järjestelyn kannalta myös omien perintöasioiden suunnittelu, mikäli sitä jälkikasvua on siunaantunut. Viimeinen V, eli vakuutus koskee sitten sitä ikävintä, eli kuolemanturvaa. Vakuutuksella siis tarkoitan omien läheisten kohdalle mietittyä turvaa. 
On hyvä olla suunnitelma siis niin hyvän päivän varalle, kuin pahankin päivän varalle. Jos nämä neljä V:tä laittaisi painokertoimien mukaan akseleille tuotto-odotus/aika, järjestys olisi kolmen ensimmäisen kohdalla kronologinen, samoin tuotto-odotus kasvaisi tuossa järjestyksessä. Tuo vakuutus puolestaan olisi aikalailla pysyvä elementti. 
No mitä sitten kannattaa tehdä? Jokaisella meillä on yksilöllinen tilanne ja lähtökohdat oman talouden suunnitteluun, joten mallivastausta ei ole. Kaikki riippuu käytettävissäolevasta, tämänhetkisestä varallisuudesta ja myös riskinsietokyvystä sekä tuotto-odotuksesta. Riskiä voi ja kannattaa myös hajauttaa. Myös erilaisilla ajanhetkillä niin omassa elämässä, kuin markkinoillakin tilanteet muuttuvat. Perheenäidin riskinottohalukkuus voi olla huomattavasti matalammalla, kuin työssäkäyvällä perheettömällä, mutta yhtäkaikki asioihin on syytä paneutua. 
Voisi sanoa olevansa huolestunut, että suoria osakesijoituksia ja ylipäätään varallisuuden kartuttamista Suomessa naisista harrastavat vasta yli 50-vuotiaat. Tämän selittää osin naisten lyhyt historia parempipalkkaisissa töissä. Ne joilla on ollut mahdollisuus perheen lisäksi alkaa kartuttamaan palkkatuloistaan varallisuutta, ovat vasta ns. ensimmäistä sijoittajapolvea ja ehtineet siis ylittää keski-iän ennen kuin sijoitustoiminta on alkanut. Tämän asian on syytä muuttua, joten nyt ikätoverit, olisi syytä alkaa tosissaan hommiin. 
Osakesäästämisestä ja rahastosäästämisestä on tehty lukuisia vertailuja siitä, kumpi on kannattavampaa, halvempaa, riskien hallinnan suhteen helpompaa ym. Mielestäni tällaista pohdintaa voi jokainen käydä omaa tilannettaan peilaten. Onhan olemassa myös välillisiä kustannuksia, kuten sijoituspäätöksiin ja kaupankäyntiin käytetty aika. Sitä voi sitten taas verrata varainhoitajan perimiin hallinnointikuluihin. Huomioon kannattaa aina ottaa myös verovaikutukset. Ts. voitko vaihtaa tai realisoida osuuksia ilman verovaikutusta vs. osakkeiden luovutusvoittojen ja -tappioden tasaus verovuoden päättyessä. Kaiken kaikkiaan sijoittaminen on paitsi erittäin hyödyllistä, myös mielenkiintoista. 
Ainakin oman lähialueen rahoitusmarkkinoiden tuntemuksen voisi mielestäni nykypäivänä jo listata koulussa opetettavaksi kansalaistaidoiksi. Kuten olemme huomanneet, elämme aikalailla globaalissa internetaikakaudessa myös kotioloissa ollessamme. Markkina-arvot, valuutat ja korot vaikuttavat meidän kaikkien elämään. Enää arvopaperia ei voi painaa ja shekkiä varmentaa kauniisti koristellulla rei'ittimellä, kuten sain tiistaina pankkimuseossa ihailla. Tilanteet muuttuvat niin nopeasti, että tuollaisen kauniin arvopaperin ollessa valmis, se on jo auttamattoman vanhentunut. Kannattaa siis pitää omista asioistaan huoli reaaliajassa.
Toivottavasti tämä herätti ajatuksia tai ainakin jaksoit lukea loppuun asti. :-) Aiheesta olisi voinut kirjoittaa kokonaisen esseen, mutta pakko karsia asiaakin, jotta teksti sopisi pituutensa puolesta blogitekstiksi.  Jatketaan ihmeessä keskustelua vaikka kommenttiboxin puolella. Aurinkoista päivää ja huomenna takaisin höpöaiheisiin.
Kuvat:
glamour.com
FashionHunny


6 kommenttia:

  1. Hyvä aihe! Ja komppaan tuota hölmöä shoppailua ja esim. kenkiin tai laukkuihin "sijoittamista". :D LAUKKU EI OLE SIJOITUS, se on ihana ja sitä voi käyttää pitkään, mutta jotta se olisi sijoitus sille olisi odotettava myös tuottoa... Tai okei – voihan se tuotto olla esim. mielihyvää, mutta siltikin vähän eri asia :D.

    <3 Hannele
    http://rakkaudellahannele.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se menee. Kaikki kuluttaa omalla tyylillään ja tekstissä taas yleisesti ajatuksia sijoittamisesta. Kuten alussa totesin, tarkoitus ei ole esiintyä sijoitusneuvojana, vaan nostaa esille mielen päällä olevia asioita.

      Poista
    2. Ostin luksusmerkkilaukun 900 eurolla joitakin vuosia sitten, nyt sen hinta on liikkeessä lähemmäs 3500 euroa, minulle on äskettäin tarjottu siitä 3000 euroa. Koska laukku on laadukas, on se myös uudenveroisen näköinen käytöstä huolimatta, joten laukku voi olla sijoitus jos on sijoittanut siihen oikeaan aikaan, jolloin myös laatu oli parempaa koska valmistus ei ollut vielä liukuhihnamaista vaan kaikki tehtiin huolellisemmin ja viimeisteltiin paremmin :)
      -Krista

      Poista
    3. Vanhana muotikettuna voin sanoa sen, ettei laukun ostaminen välttämättä ole aina ollenkaan hullu ostos. Esim. tämän parjatun monogrammifirman showpiecet ovat hinnoissaan. Itseä harmittaa, kun en vuonna 2008 ostanut Richard Princen suunnittelemaa Mancrazy-veskaa. Hölmöläinen olin. Nyt se on ebayssa aika hyvissä hinnoissa... Mutta siitä viis. Olisin halunnut itse veskan. :-D

      Poista
  2. Mielenkiintoinen artikkeli. Puhut asiasta yleisellä tasolla. Miten itse toimit? Miten kerrytät omaa varallisuuttasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tykkäsit. Kuten edellisessä totesin, en osaa esiintyä varsinaisena sijoitusneuvojana. Oma tilanteeni on varmasti erilainen, kun vaikka seuraavassa korttelissa. Eiköhän ne keinot ja tuotteet varallisuuden kartuttamiseen ole aikalailla vakiintuneita. Mikrotasolla kaikki sijoittajat käyttäytyvät eri tavalla ja isossa mittakaavassa taas yhdensuuntaisemmin. Se miten kerrytän omaa varallisuuttani on ihan näiden tavallisten keinojen yhdistelemistä.

      Poista

Kaikki kommentit ovat tervetulleita